Henkimaailman Mittelöt

Heippa kaikki blogini lukijat! Tänään ajattelin kirjoittaa hiukan erilaisen postauksen.


Tänään siis kirjoitan paranormaaleista kokemuksistani. Tämä teksti ei ole loukkaus ketään kohtaan jotka uskovat/eivät usko henkimaailman olemassa oloon. Henkimaailmastakin on monia mielipiteitä ja monia kokemuksia. Tässä postauksessa kerron vain omia kokemuksiani.


Eli ensin vähän taustoja miksi nään näitä henkiolentoja. Eli siis tämä on "sukukalleus" joka on usean mielestä lahja, mutta usean mielestä myös kirous. Eli siis äitini suvussa todella moni näkee näitä henkiolentoja. Isäni puolella myös nähdään näitä henkiolentoja, mutta isäni ei ikinä ole ainakaan puhunut nähneensä, mutta mummoni sisko kertoi nähneensä joskus jotain henkiolentoja. Olen ensimmäisiä henkiolentoja nähnyt 5-6-vuotiaana. Olen nähnyt myös ennen unia läheisteni kuolemista yms.


Ensimmäinen henki jonka näin, oli Tervakoskella aika vanhassa omakotitalossa. Näin vanhan naisen, joka käveli muutamaan otteeseen käytävää pitkin, ikinä vilkaisemattakaan minuun. Myöhemmin kun keskustelin tästä äitini kanssa. kertoi hän nähneensä saman naisen. Hän kertoi naisen etsivän miestään, joka oli kuollut tuohon kyseiseen taloon. Naisesta huokui hiukan erilainen energia. Hiukan huolestunut ja murheellinen. Sitä tunnetta ei voi oikein sanoin kuvailla.


Seuraavaksi oli vähän pidempi tauko (ainakaan en muista että olisin nähnyt tällä välillä) seuraavan hengen näkemiseen. Näin äitini asuessa Karstulassa Kankaanpäässä miehen, jolla oli musta puku päällä ja se seisoi aina aitan vieressä. Se ei ikinä puhunut, mutta liikehti pienesti kyllä. Äitini kertoi joskus, että kun minä en ollut kylässä, tämä mies oli koputtanut ikkunaan. Äitini oli raottanut verhoja ja siinä mies oli seissyt.


Äiti oli hiukan selvitellyt, kuka tämä mies olisi voinut olla. Myöhemmin selvisi, että se oli ollut paikan omistajan ja hänen veljensä kiusaaja, joka oli kuollut joitakin vuosia sitten. Hän olil aina kiusannut ja terrorisoinut heidän elämäänsä. Ehkä hän olisi halunnut pyytää anteeksi? Ehkä, sitä ei kukaan tiedä.


Samassa paikassa oli äitini nähnyt toisenkin aaveen. Omistajan veljen isä oli kuollut muutamia päiviä sitten, kun eräs mies ilmestyi taloon. Se mies sanoi äidilleni, että halusi hyvästellä vanhan kotitalonsa ennen lähtöään tuonpuoleiseen.


Näitähän on siis nähnyt paljon myös äitini. Niitäkin kokemuksia heittelen aina välillä tänne väliin, jos ne liittyvät omiin kokemuksiini.


Seuraavaksi muisto joka nousee mieleen, on vanhassa lastenkodissani Kauniaisissa. Siellä muistan kuulleeni askeleita ja koputteluita vaatekomerosta. Eräänä yönä se vaatekomero myös aukesi itsestään. En oikeastaan siellä nähnyt ilmestyksiä kuin kerran. Muistan kun shortsi housuinen poika seisoi selin minuun nurkassa kun olin vaihtanut huonetta. Hetkessä tämä poika oli kuitenkin jo poissa.


Energioita ja "se on lähellä" tunteita saatan tuntea montakin kertaa päivässä. Se johtuu yliherkkyydestäni henkimaailmaan. Täällä maailmassa on muutamia ihmisiä, joille tämä "lahja" on suotu. He ovat eräänlaisia lähettiläitä, joiden "tehtävä" on selvittää näiden henkien keskenjääneitä asioita maapallolla. Niitä ei kannata pelätä. Ne voivat olla vahvoja tai heikkoja. Nämä vahvat henget juurikin saattavat liikutella esineitä yms. Heikommat juutikin noina energioina yms.


Seuraava henkiolennon näkeminen oli nykyisessä lastenkodissani Hollolassa. Olin kävelemässä bussipysäkille, kun luulin nähneeni ystäväni tiellä. Jäin odottamaan tielle, että hän kävelisi luokseni. Se ei sittenkuitenkaan ollut ystäväni, sillä se ei liikkunut minuun päin, katseli vain. Aloin taas tuntea erilaisia energioita. Yritin puhua tytölle, mutta hän ei vastannut. Lähdin siitä sitten kävelemään bussipysäkille enkä ole sen jälkeen tätä tyttöä nähnyt.


Kummitätini oli ottanut minusta muutaman kuvan. Siinä kuvassa oli myös ikkuna, josta heijastui muutamat kasvot ja muutamat ihmishahmot. Tämäkin oli minulle todella outoa, sillä olen aina luullut etteivät ne voi tulla mihinkään kuviin.


Kerran joskus talvella, olin kävelemässä ystäväni kanssa lastenkodilleni päin. Yht'äkkiä aloin tuntea erilaisia energioita ja "se on lähellä" tunteita. Tämä mies siis käveli perässämme! Tälllä miehellä oli tumma puku. Kun me pysähdyimme, sekin pysähtyi. kun me kävelimme eteenpäin, sekin käveli. Uskon ettei se uskaltanut tulla lähemmäksi ystäväni läsnäolon vuoksi. Ajattelin kuitenkin joskus mennä sinne pimeällä uudestaan ja etsiä tämän miehen ja jutella tälle.


Viimeisin kohtaamiseni on kummitädilläni ollessa yötä. Talo on todella vanha, joten aavistelin jo aiemmin että tulisin näkemään jotakin. Kummitädilläni on iso peili siellä talossaan. Peilin kaautta näin ikkunassa heijastuksen, jossa oli tyttö syömässä pöydän ääressä. Pian tämä näky kuitenkin katosi. Kun katsoimme leffaa, minusta tuntui kuin joku olisi seissyt vierelläni hetkisen. Yöllä heräsin erilaisiin ääniin. Kuulin askeleita ja lattian narinaa. Sitten ovelle käveli se sama tyttö, jonka olin nähnyt aikaisemmin. Nuori tyttö, jolla on aina välillä pehmonalle mukanaan. Tuntui kauhean surulliselta ja yksinäiseltä. Tyttö kävi siis ovella, ja lähti hetken tuijotettuaan minua pois.


Siitä lähtien minulla on ollut tunne, että tämä tyttö seuraa minua. Olen nähnyt hänestä myös väläyksiä. Nyt kuitenkin selvitin asiaa. Puhuin kahden meedion kanssa tilanteesta. Minulta kysyttiin, uskonko entiseen elämään, ja sanoin uskovani. Olin aiemmin ihmetellyt, miaten kummitädistäni on tullut minulle todella läheinen niin nopeasti, sillä yleensä en luota ihmisiin niin nopeasti. Tämäkin kuitenkin selvisi minulle.


Olen harrastanut kanavointia useamman kerran. Kanavoinnilla tarkoitetaan rentoutumista ja energiaa vapauttavaa meditaatio hetkeä, jonka voi toteuttaa missä vain rauhallisessa paikaasa, jossa ei ole häiriö tekijöitä. Sain tämän avulla yhteyden siihen pieneen tyttöön jonka näin siellä kummitädilläni. Tämä tyttö kertoi olevani henkioppaani.


Henkiopas on siis henki, joka opastaa sinua eri elämänvaiheissa. Jokaisella on oma henkiopas, ja kanavoinnilla voi mm. saaada häneen yhteyden. Hän voi auttaa sinua vaikeissa ratkaisuissa ja pelastaa sinut "läheltä piti" tilanteissa. Heidänkään neuvoille ei kuitenkaan kannata olla liian sokea.


Eli siis tyttö keroi minun olleeni entisessä elämässäni koira, ja että kummitätini oli minulle jo tuollouin todella läheinen. Epäilen hänen siis olleen ehkä omistajani, ehkä emäni, ei sitä tiedä kuin kysymällä!


Eli siis tässä vähän erilainen postaus! Kommentoikaa toki omia henkikokemuksianne kommentteihin, niitä on hauska lukea! Kommentoikaa toki, jos haluatte että kirjoittaisin esim. spiritismistä, automaattikirjoituksesta, yms. erilaisista henkiin yhteydenotto tavoista? Kommentoikaa siis jos haluatte! Voi myös pyytää kirjoittamaan lisää tällaisia. Pidittekö? Hyviä päivänjatkoja teille!


Rosa