Paljon on näitä lehtijuttuja, joissa kerrotaan jonkun nuoren ihmisen kuolleen traagisessa tapaturmassa. Näistä sain voimaa kirjoittaa myös tämän julkaisun. Ehkä tämä auttaa jotakuta saamaan itsensä välittömän surun yli.
Mielestäni se on ihan sama, oliko kuollut elollinen sitten eläin tai ihminen. Toisille merkitsevät eläimet paljon enemmän kun ihmiset ja toiset ajattelevat että "Mitä sitä nyt yhtä elukkaa suremaan". Surut ovat erilaisia. Toiset kokevat asiat eritavalla. Se meidän ihmisten on vain opittava ymmärtämään.
Surutyö on aina menetyksien jälkeen tärkeää. Surutyössä on monia vaiheita, ja monesti on surevan ihmisen kuultu kysyvän: "Pääseekö tästä koskaan yli?". Mielestäni siitä ei tarvitse päästä yli, täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä, mutta minusta se tuntuu helpoimmalta käsittää tälla tavalla.
Seuraavaksi avaan surutyön eri vaiheita:
1. Välitön suru
Tämä on yleensä se "shokkitila" kun huono uutinen on kuultu. Se ei tunnu todelliselta, eikä sitä osaa käsittää. Toiset ihmiset itkevät jo tässä vaiheessa, toiset eivät vielä tässä vaiheessa tai ollenkaan. Välitön suru tarkoittaa minulle sitä ensimmäistä tilaa, joka huonon uutisen jälkeen tulee.
2. Käsittämisen suru
Tämä tila tulee yleensä jonkin ajan (toisille tunteja, päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia) kuluttua. Se kun tajuaa että se elollinen olento ei tule enää takaisin. Tässä vaiheessa yleensä viimeistään itku tulee, jos on tullakseen. Monille ihmisille tämä saattaa tulla vasta hautajaisissa tai muun hautaustavan toteutuksessa.
3. Käsityksen jälkeinen suru
Tämän olen itselleni huomannut tulleen usein vasta hautajaisten jälkeen. Sellainen tyhjä ollo. Ei oikein tiedä mitä tekisi/ajattelisi. Ajatukset vain harhailee eikä ajatuksistaan saa kiinni. Itse olen tässä tilassa usein todella sekava. Saattaa mennä ruokahalu kuin unikin. Eri ihmisten suru oireilee eri tavoin.
4. Ylipääsemisen tavoittelu
Mielestäni asiasta ylipääsemistä ei edes kuuluisi tavoitella. Mielestäni täytyisi ennemmin oppia elämään asian kanssa kun päästä yli. Tämä ainakin minusta tuntuu helpommalta kuin ylipääsemisen tavoittelui ja hakeminen.
5. "Haiku" suru
Kuvaan "haiku" sanalla sitä, ettei tämä henkilö ole enää pelkästään mielessä, kun voi jo ajatella hiukan jotain muuta. Suru saattaa tulla herkkien kappaleiden, kirjojen, uutisten, yms. yhteydessä.
Tämä on minun käsitykseni surutyön eri vaiheista. Jokainen ihminen on yksilö, eikä tämä ole loukkaus ketään kohtaan jos omat suremisen keinosi eivät ole listalla. Ne ovat silti varmasti yhtä hyviä!
Elollisen asian, joka on tärkeä asia ihmiselle on vaikeaa menettää. Toistan itseäni, että oli se sitten ihminen tai eläin, voi se tuntua silti aivan yhtä pahalta toisesta. Uskon, että jokainen meistä on joskus tuntenut haikua myös toistemme puolesta. Minulle ainakin nousee aina pala kurkkuun kun luen uutisia, joissa kerrotaan varsinkin nuorten ihmisten kuolemista.
Itselläni menee suretessa aina ruokahalu ja yöunet. Monesti en saa asiaa millään pois mielestäni. Itselläni on aina auttanut, kun on ollut ystäviä tukena. Ehkä helpottavin asia minulle on ollut yksi asia yli kaiken.
Itkeminen.
Mielestänni se on taito ja ylpeys, eikä heikkous ja häpeä. Itkemistä ei pidä IKINÄ hävetä. Se on luonollista, ja uskaltaisin jopa väittää että jokainen on meistä joskus itkenyt. Se helpottaa oloa ja tyhjentää pään. Ei tietenkään kaikilla mutta minulla ainakin. Se on ollut minulle aina suurin apu.
Ruokahalu ja Unet palaavat pikkuhiljaa kun alkaa pääsemään surutyössä eteenpäin. Kun menettämisestä on kulunut vain vähän aikaa, usein kaikki asiat tuntuvat muistuttavan tästä henkilöstä. Se on normaalia. Vähitellen sekin alkaa helpottamaan, ajan myötä.
Pahinta, mitä surevalle voi sanoa ovat seuraavat lauseet:
"Ei se sureminen sitä takaisin tuo"
"Hei eiks tota oo jatkunu jo aika pitkään?"
Minulle on molemmat sanottu, ja se masentaa entisestään. Suru on jo tuskaa, mutta minulle ainakin nuo lausahdukset ovat tuoneet lisää tuskaa, ja saattanut jopa romahduttaa surutyössä alemmalle tasolle.
Sen sijaan mitä kannattaa sanoa/tehdä, on henkilö kohtaista. Toisille riittää pelkkä halaus, toiset kaipaavat lohduttavia sanoja kuten "Otan osaa" tai "Tsemppiä ja voimia". Usein kuitenkin se pelkkä halaus riittää.
En tiedä miten se teillä on, mutta minusta tuntuu aina, että kun joku halaa, alkaa itkettämään vielä enemmän, en sitten tiedä onko tuo joku "refleksi". Minua ainakin.
Tässä tällaisia "vinkkejä" millä saa ajatuksia muualle:
⦁ Iloisen kirjan lukeminen
⦁ Suklaa, Suklaa, Suklaa... (Suklaa Surun Selättää, SSS)
⦁ Ystävät
⦁ Läheiset ja heidän tarjoamansa tuki.
Yleisiä kysymyksiä, mitä kuulee paljon on:
"Mahdanko mä päästä tästä ikinä yli?"
Niin. No se on tietenkin taas riippuen ihmisestä. Toisillä surutyö kestää muutamia päiviä, toisilla taas jopa kuukausia. Ylipääseminen tuntuu niin kammottavan isolta tavoitteelta, että usein ajattelen että täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Niin rumalta ja kamalalta kuin se kuulostaakin.
"Miten mä kestän tän?"
Tähän kysymykseen minusta henkilökohtaisesti on vaikeinta vastata. Kyllä, uskon että jokaisella on sisäisiä voimavaroja joita suruaikana paljon käyttää. Ne tuovat lisää apua. Ja ikinä ei pitäisi yksin kestää. Tukea saa ystäviltä ja läheisiltä.
Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita minulta on kysytty kun olen yrittänyt ystäviäni lohdutella. Lohduttaminen on vaikeaa ja pitkäkestoista, mutta palkitsevaa ajansaatossa. Kun tuet ystävää hädänhetkellä, tukee hänkin sinua vaikeina aikoinasi.
Tässä siis enemmän tällainen pohdiskelevampi teksti.Jos näitä halutaan lisää, saa ehdotella aiheita kommentti kenttään. Kiitoksia jaksamisestasi lukea!
- Rosa
Taivfas kuva: https://www.google.com/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&ved=0ahUKEwjJvfqm9JHMAhVIAZoKHSynAM8QjhwIBQ&url=https%3A%2F%2Frevandy.org%2F2016%2F03%2F30%2Fwhat-is-heaven-like%2F&bvm=bv.119745492,d.bGs&psig=AFQjCNEccXWBQkNvODPrJ98HxrFi1INCsQ&ust=1460853163462644&cad=rjt
Kynttilä kuva: http://yle.fi/uutiset/suruviestin_vieja_jos_valmistaudumme_suruun_koko_ajan_elamasta_menee_ilo/8785974
Enkeli kuva: https://mysteryoftheiniquity.com/2011/page/105/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti