Moikka! Tänään siis vielä yksi postaus! Elikkä siis kävin tänään ratsastamassa Melaniella veljenpoikani Jasperin kanssa. Jasper on siis 4-vuotias, mutta täyttää 5 huhtikuussa.
Veljenpoikani Jasper Melanien selässä.
Elikkä ensin juoksutin Melanieta ravissa molempiin suuntiin, jotta saisin tietää millainen päivä sillä tänään on. Hyvinkin rauhallinen! Sen jälkeen laitoin satulaan lastenjalustimet kiinni ja nostin Jasperin selkään. Ensin kävelytin Jasperia liinassa. Käskin hänen tehdä erilaisia tehtäviä selässä kuten käsi pään päälle, selän taakse, nenään, silmille, sivuille yms. Jasper suoriutui niistä mahtavasti sekä liikkeessä että pysähdyksissä!
Sitten kävelin Jasperin vierellä uraa pitkin ja opetin hänelle kääntymistä. Juurikin yllä olevassa kuvassa olen opettamassa hänelle, miten ohjia pidetään.
Nyt on kaunis "muoto"
Kun Jasper suoriutui siitäkin ja joten kuten jo ohjaamisesta, laitoin hänet menemään yksikseen uraa pitkin. Välillä tuppasi Melsku painamaan takaisin minun luokseni, mutta saatiin se sitten kuitenkin lopulta kävelemään pitkin uria.
Opetan Jasperia pysäyttämään ja istumaan oikein.
Melanie alkoi vähän väliä vetämään päätä alas, joten oli pakko hypätä selkään välissä että saisi sen tavan pois alta. Sitten Melanie kulki taas hetken ihan kivasti pää ylhäällä eikä kiskonut protestiksi ohjia koko ajan Jasperin kädestä.
Melanie kiskoi taas Jasperilta ohjat.
Jasperille yritin opettaa, että kun nojaa taaksepäin, sanoo pruut ja vetää hiljaa ohjista hevonen pysähtyy. Kun pamauttaa pohkeilla, hevonen liikkuu eteenpäin. Kun vetää jommasta kummasta ohjasta niin hevonen kulkee sinnepäin. Pohje apuja en kyennyt opettamaan nuoren iän ja jalkojen lyhyyden vuoksi. Melanie ei olisi edes tuntenut sitä puristusta!
Korjaillaan ohjasotetta taas.
Kun Jasper kyllästyi, meni poika Melanien omistajan kanssa talliin lämmittelemään. Silloin otin satulan pois ja jolkottelin kentällä ilman satulaa. Sitten sain kuitenkin kuningas idean ottaa suitsetkin pois. Kuvasin selästä myös laukkaa suitsilla sekä ilman. Video pätkät löytyvät my storystani, seuratkaa siis minun snapchattiani: Rosmertta .
Melaniehan toimi taas kuin unelma! Se on niin herkkä painoavuille! Mahtava hevonen! Alapuolella on nyt videopätkää. Seuraavaa postausta odoteltavissa viimesitään sunnuntaina!
- Rosa
Moikkelis! Nyt tällein teen vielä postauksen, mutta tulee varmaankin huomenna myös lisää postauksia! :D Sain tässä siis innoituksen alkaa tekemään videota minun kehityksestäni vuosien varrella. Aivan vanhimpia pätkiä ei valitettavasti ole tallella, mutta suurin osa on!
Eli siis tein video koosteen, jossa on paljon videoita ja tälläkertaa vähemmän kuvia. Videot on järjestetty vanhimmasta uusimpaan (muistini mukaan) ja kaikki eivät varmastikkaan olleet juuri tasan tuossa järjestyksessä mutta sinnepäin. Itse olen ainakin huomannut itsessäni suurtakin kehitystä! Ennen esteilläkin vain könötin siellä enkä istunut ryhdissä, kun nykyään taas istun ryhdikkäästi ja suorassa. Oli kyllä kiva huomata tuo kehityksen ero!
Videossa on siis klippejä muutamista hyvin ja hyvin huonosti menneistä kilpailuista. Löytyy myös pätkiä muutamista estevalmennuksista ja estetunneista. Sitten on tietenkin noita yksäri pätkiä ja muutama tippuminen ja melkein tippuminenkin mahtui myös mukaan!
Harmittaa, ettei ollut sen vanhempia pätkiä enää jäljellä. Onneksi oli nämä ainakin vielä tallessa! Tietenkin osa noistakin löytyy jo youtubesta, mutta nyt ne löytyvät nyt myös kehitys kooste videonakin!
Pikku-Rosa joskus islanninhevosella ratsastamassa, 2013
Juu elikkä voisin tässä kertoa kuvien sanelemana ja kertomana vähän ratsastus historiastani. Olen siis ensimmäisen kerran hevosen selässä istunut 3-päivän ikäisenä. Siitä tämä varmaan siis jo lähtikin! Siitä sitten 4-vuotiaana (2005) aloin ratsastamaan säännöllisen epäsäännöllisesti russponi Brimonalla. Sen kanssa opettelin alkeita, vain höntsäilyä eikä kunnon ratsastusta mutta tärkeää se oli minulle silloin!
Sitten aloitin ratsastustunnit Mallun Tallilla Hyvinkäällä joskus 2009 kun olin 8-vuotias. Siellä kävin alkeiskurssin ja siirryin siitä sitten jatko tunneille. En niistä paljoa muista, mutta muistan sen, kun laukkasin ekaa kertaa, niin hevonen lähti vähän lujempaa kuin olin ajatellut ja pudotin molemmat jalustimeni, mutta en tippunut! Silloin se oli jänskää ja tunnin jälkeen oli pakko soittaa heti isille ja kertoa siitä!
Ratsastin Mallun Tallilla aina vuoteen 2012 asti. Sitten muutin lastenkotiin, josta jatkoin ratsastusta Kilon Tallilla Espoossa. Siellä oli aivan ihana tunnelma, pilttuu talli ja oikein historia huokui siellä! Siellä minulla oli kaksi hoitohevosta, Rosie ja Buffo. Buffo oli ihana musta trakhener ruuna jolla oli pilkku turvassa. Vähän kuuma ja vauhdikas mutta kuitenkin mun lemppari! Siltä olen tippunutkin kaksi kertaa... Kisoissa, ensimmäiset estekilpailuni 60 cm ja Buffo oli vähän liian vauhdikas minulle. Ensimmäisellä kerralla tipuin suurehkon loikan jälkeen ja toisella kerralla kun Buffo kielsi oman virheen takia. Siinä rytäkässä murtui kaksi kylkiluuta kun jäin maneesin ja hevosen väliin ja vielä hevosen alle.
Ainut kuva minkä löysin Buffosta, vähä huonolaatuinen.
Rosie taas oli ensimmäinen hevonen, jolla hyppäsin. Se on ihanan rauhallinen, mutta jokseenkin laiska. Laukka nousee tosi huonosti, mutta silti se oli ihana! Nyt se on valitettavasti jo lopetettu. Hiano mamma oli! Kuvia ei Rosiesta valitettavasti ole.
Tosiaan. Kilon tallilla ratsastin aina kerta viikkoon. Kilossa muistan legendaarisen tippumisen kun menin yhdellä Vallu nimisellä ponilla. Menimme lävistäjällä laukkaa ja Vallu lähti täyteen kiitopukkilaukkaan. Minulta lähti molemmat jalustimet siinä rytäkäkässä. Vallu kerkesi ottamaan muutaman laukka askeleen ilman pukkia, joten korjasin asentoani satulassa. Se oli virhe, sillä sitten sieltä tuli vielä älyttömän kokoinen pukki ja lensin päistikkaa maahan! Kyllä se näin jälkeenpäin naurattaa!
Lisäksi Kilon tallilta jäi mieleen yksi Risto hevonen, Se oli mielestäni aivan ihana! Aina laukan nostoissa se pukitteli, mutta se teki siitä juurikin ihanan. Mutta valitettavasti Risto jouduttiin lopettamaan jalkavian vuoksi. Muistaakseni jotain jalassa tosiaan.
Kävin Helsingiassä myös kokeilemassa yhtä yksityistallia. Siellä menin kirjavalla 4-vuotiaalla ponilla, Minulle kerrottiin, että sillä on raaka laukka, mutta se ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin. Kun nostin laukan, poni lähti ihan täyttä kohti kentän laitaa ja teki siellä äkkikäännöksen ja lensin päistikkaa suoraan vesisankoon. Kyllä siinä olikin sitten mukavaa!
Muistaakseni oli kesä, vuosi 2013 muistaakseni kun olin Vuohimäen esteleirillä. Siellä oli kyllä aivan ihanaa! Porukka ei ollut parhaimmasta päästä, mutta sain kavereita silti! Siellä minulla oli hoitohevosena Bissa tamma. Se oli vähän äkäinen ja kiukkupussi, mutta aivan ihana sille päälle sattuessaan! Viikon aikana harjoittelimme paljon erilaisia tehtäviä, lähestymisiä ja hevosen hallintaa. Lopuksi oli leirikilpailut, joissa olin kahdeksas. Pian tämän jälkeen vaihdoin lastenkotia.
Tuon kesän jälkeen aloin ratsastamaan Okeroisten Tallilla Hollolassa. Vaihdoin sieltä kuitenkin pois, kun ei oikein napannut se ettei päässyt hyppäämään ellei ollut kahta viikkotuntia. Nykyään hyppääminen ei ole edes niin tärkeää enää minulle.
Okeroisista siirryin Korpikylään. Siellä kävin ratsastamassa kahdella tunnilla, jonka jälkeen menin heti kilpailuihin Via nimisellä ponilla. Menin ristikkoluokkaan, jossa oli Clean Round ja ruusuke tuli!
Vähän huonolaatuinen kuva minusta Veetistä. Viime vuoden alkusyksyltä, ilman satulaa.
Siitä eteenpäin on mahtunut paljon hyviä ja huonoja muisto korpikylästä. Kävin tuolloin kahdella ratsastustunnilla viikossa. Toinen oli yleistunti ja toinen estetunti. Korpikylässä olen tippunut yhteensä 4 kertaa. Tuolla estetunnilla tipuin kerran Umona nimiseltä hevoselta jaloilleni, kun se kielsi esteelle. Seuraavaksi olin kokeilemassa estevalmennuksessa, sopisinko sinne niin menin Robbiella ja meillä oli erikoisesteitä. Silloin Robbie kielsi ja lensin pään yli maahan. Valmennukseen päästyäni, menin joskus Veeti nimisellä hevosella ja se päätti kieltää okserille. Tipahdin aika mukavalla vauhdilla kaataen koko okserin jaa raahaten vähän matkaa hevosen perässä. Viimeisin tippuminen oli Eetu ponilta ilman satulaa kun laukan nostettuani se lähti vähän lujaa ja kääntyi äkisti. Yritin kavuta takaisin selkään, mutta Eetu väisti aina sivulle kun olisin tökännyt itseni maneesin seinästä selkään.
Minä ja E.T voitettiin minun ensimmäinen 80cm ja tultiin 70cm 4. sija. Harkkaestekilpailut.
Tosiaan, Korpparissa olen aloittanut kisaamisen toden teolla! Sieltä on jäänyt käteen 13 ruusuketta, jotka juontavat juurensa 50cm luokista aina 80cm luokkiin asti. Kilpaillut olen Hamptonilla, Vermontilla, Eetulla, Madeiralla, Grandejalla, Admiralilla, Poloneesella, Vialla ja Futuramalla. Olen myöskin kehittynyt tuona aikana paljon!
Minä ja Polonees seuraestekilpailuissa, 4vp. 60cm
Parhaita muistoja Korpikylästä ovat estevalmennukset, joissa sai olla oma itsensä ja hypätä esteitä. Silloin varsinkin olo tuntui mahtavalta, kun esteitä korotettiin. Se tuntui siltä että oli mennyt hyvin! Varsinkin kun hyppäsin mustalla Atte ponilla. Se oli aivan mahtavaa! Luulin, etten voisi ikinä pituuteni ja painoni takia hypätä sillä, mutta toisin kävi. Se oli kyllä ehdottomasti yksiä kohokohtia!
Korpparissa ratsastaessani, hoidin hevosta nimeltä Admiral. Se oli aivan ihana hevonen. Vähän äkäpussi, mutta osasi olla kyllä herrasmieskin!
Kesällä 2015 oli Ahon Tallilla vuokrausleirillä. Menin koko viikon Tuure nimisellä hevosella. Saimme ratsastaa 3h päivässä ja hypätä kerran päivässä. Siellä oli tiettyjä sääntöjä, joita tuli noudattaa, mutta leiriviikosta tuli upea! Meillä oli mahtava porukka! Tuon viikon aikana tipuin viisi kertaa, mutta se ei menoa haitannut! Upea viikko kaikin puolin!
Ilamn satulaa 70cm trippeli Tuurella, kesä 2015
Leirillä oli parasta se, että sai käytännössä tehdä mitä vain! Se oli kyllä huikeaa! Ainut huono kokemus oli kun tipahdin nokkospuskaan, kun nokkosia kasvoi kentällepäin kentän laidoilta. Se poltteli!
Rosa ja Tuure pieni hyppy ristikolle.
Lisäksi olen siis yhdessä kohtaa tutustunut Danaan. Se on lämminverinen ravihevonen, joka ei omaa ravitaustaa. Tuo aivan ihana pikku pallero on aika sähäkkä ja kipakka hoitaa sekä ratsastaa, mutta yrittää aina kaikkensa! Pistää siis kaiken likoon!
Danalla olen yhteen aikaan ratsastanut aika paljonkin. Dana on opettanut minua unohtamaan hevosen selässä haaveilun ja keskittymään joka askeleeseen. Jos Danan selässä jää haaveilemaan, jäät sinä samaan kohtaan missä olit ja huomaat pian että hevonen katosi altasi! Danan selästä ole tippunut 6-7 kertaa. Johtuen juurikin tuosta haaveilusta!
Tässä Dana taas "säikähti" jotain
Danan kanssa on myös tullut tehtyä kaikenlaista. Sillä olen mennyt koulua, esteitä, esteitä ilman satulaa ja niin pois päin! Maastossa ollaan käyty useaankin otteeseen! Tippumisia on tapahtunut näistä kaikilla aloilla! No ei vaiskaan. Satulan kanssa en Danalta ole kertaakaan tippunut. Paitsi lampaankarva satulan kanssa!
Minä ja Dana lampaankarva satulalla.
Tosiaan Danan kanssa on tullut aika paljon touhuiltua. Niin hyviä kuin huonojakin muistoja on jäänyt. Ja niin sen pitää ollakkin! Ei ole hyvää ilman pahaa!
Tässä tipahdin Danan selästä jaloilteni.
Lisäksi olen siis käynyt ratsastamassa tätä Melanie tammaa viime kesästä lähtien. Tuo ihana 21-vuotias vanha mamma on älyttömän virkeä ikäisekseen! Huhhuh. Virtaa siltä löytyy vaikka muille jakaa! Se innostuu aina pienimmistäkin muutoksista. Se on upea hevonen!
Tässä minun ja Melanien hyppykuva, este 80cm.
Melskullakin olen tehnyt kaikennäköistä. Mennyt ilman varusteita, hypännyt, hypännyt ilman satulaa, mennyt koulua, laukkaillut sänkkärillä, käynyt maastossa, mennyt ilman satulaa ja puomeja ja vaikka mitä! Melanien kanssa on helppo tehdä kaikkea!
Minä ja Melsku kouluratsastuskuva
Jepjep. Tässä vielä loppuun muutama legendaarinen kuva:
Erittäin hyvin ja huonosti menneet kisat Paulilla, 70cm ja 80cm (c) Juha Suhonen
E
Meinasin tippua jouluratsastus kisoissa Madeiralta, tb 2014
Harkkaestekilpailut Hamptonilla
T
Tässä tälläkertaa hiukan erilaista postausta! Tykkäsittekö? Pitäisikiö tämän kaltaisia postauksia olla lisää? Ja oliko liian pitkä? Käykää toki katsomassa tähän tehty video vielä! Kiitoksia lukemisestasi!
Heippa kaikille lukijoilleni! Olin siis viikonloppuna Ryttylän kirin urheiluseuran järjestämällä talvileirillä. Meillä oli todella kivaa! Olin siellä apuohjaajina ystävieni Tytin, Aprilin, Erikan, Siljan ja Jasperin kanssa.
Menimme leirille siis perjantaina klo. 18.00. Saavuttuamme sinne ja asetuttuamme aloillemme, aloimme vetämään lapsille tutustumisleikkejä. Lapsia leirillä oli tällä kertaa 14 kappaletta, ja päänsärkyä pystyi sekin määrä aiheuttamaan!
Perjantaina ei sen kummoisempia. Menimme muutamia tutustumisleikkejä siinä alkuun ja olimme jonkin verran myös ulkona. Oli ihan mukava perjantai ilta siinä.
Tosiaan tuo pe-la yö ei sujunut aivan niin kuin piti. Emme siis nukkuneet yöllä juuri lainkaan. Nukuimme saunalla, jossa on kaksi pukuhuonetta. Minun, Tytin, Erika, Siljan ja Aprilin piti nukkua tyttöjen pukuhuoneessa ja Jasperin sekä muutaman muun ohjaajan miesten pukuhuoneessa. Toisin pääsi käymään, sillä Erika, Silja, April ja Tytti olivat vallanneet huoneen niin ettei sinne olisi enään mitenjkään päin mahtunut. Illalla siis muut kävivät saunassa (mie en jaksanut) ja sitten alkoivat olemaan rauhaksiin vain jutellen. Menin toiselle puolelle, jossa oli meininki vähän lujempaa. Menimme yöllä oikeastaan noin 4 tunniksi saunaan istumaan vaatteet päällä. Emme edes heittäneet löylyä, sillä saunan pesästä tuli oli jo sammunut aikoja sitten. Istuimme vain siellä. Yöllä nukkumaan ei oikeastaan käyty. Kun aloimme ajatella nukkumista, ja oli saatu pää tyynyyn niin johan sieltä jo joku juoksentelee vessaan ja niin edelleen. Minä ja Tytti valvoimme muutaman muun ohjaajan kanssa ja muut yrittivät ainakin nukkua.
Lauantai aamuna kävimme vetämässä aamulenkin lapsosille. Sen jälkeen menimme aamupalalle ja siitä sitten pienen levon jälkeen ulos. Leikimme taas muutamia kivoja leikkejä, kuten mopoilla mennään, haarapallo, ponileikki ja lämmittely hippa.
Sen jälkeen oli taas ruokaa. Sitten pidimme taas pienen breikin ja ulkoilua. Silloin oli vuorossa kirkon rottaa, peiliä ja jotain peilin tyylistä pikkupeliä. Sen jälkeen taas ruokaa jne jne jne.
Ilalla oli sitten luvassa tietovisaa ja saunaa. Kävimme myös avannossa, ja vesi oli ihan hyytävän kylmää!
Illalla kun oli lapset nukutettu, ajattelimme pelata korttia. Jasper viisaana kysyi: "Pelataanko räsypokkaa?" Kaikki me vaan naurettiin ja kysyttiin, tietääkö hän mitä se tarkoittaa. Jasperi vastasi: "No eiks se oo jotai leikki pokerii ilman panoksia?" Kaikki nauroi vaan kahta kovempaa. Sitten kerrottiin kiltisti Jasperille, että räsypokka on peli jossa hävittyään joutuu aina ottamaan yhden vaatekappaleen pois päältä.
Siinä oli sitten nauramista. Kävimme taas vaatteet päällä ja myöhemmin uikkarit päällä saunassa. Sielläkin tuli hetki istuttua. Sitten ajattelimme että pelaamme pullon pyöritystä. Tehtävinä oli kyllä kaikkea hirveää, kuten vaatteiden riisumista yms. Kyllä miehillä siinä huoneessa oli kamalaa! :D
Jasperi ei missään vaiheessa suostunut vastaamaan totuuksiin tai tekemään tehtäviä. Sitten sanoin Jasperille, että jossei se tee niin pelataan Tytin kanssa kahdestaan. Sitten myöhemmin, kun oltiin jo lopeteltu pullon pyöritys, niin Jasperi kysyi: "Voidaanko pelata totuutta ja tehtävää et voin tehä niitä tehtäviä?" ja se ei missään vaiheessa ollu niitä suostunut tekemään. Kyllä siinäkin oli taas naurun paikka.
Siinä vaiheessa ajattelin mäkin jo mennä nukkumaan. Jaspeer ja Tytti sai kuningas idean ruveta menemään sotaa pringles purkeilla ja pulloilla. Mä siinä yritän nukkua, niin koko ajan tuli joku purkki päähän. Pringlesin murusia löytyy hiuksista vieläkin! Jasper huusi mulle yhessä kohtaa: "Älä ny Rosa mee nukkumaan! " Ja otti mun puhelimen ja heitti sen ihan täysillä mun takaravoon. (jossa on vieläkin kuhmu). Myöhemmin Jasper sanoi: "Ei sen ollu tarkotus osuu päähän" Ja suoraan takaraivoon. Ei ollut tarkoitus ei juu ei. Naurun remakka tuli siitäkin!
Jossakin vaiheessa, kun oli jo loppunut tuo sota, niin nousin minä siitä ylös, ja sanoin: "Mun tekee nyt mieli heittää sua tällä hanskalla naamaan Jasperi!" Ja heitin Jasperia ihan täysillä hanskalla naamaan ja painoin pään taas tyynyyn. Tämäkin saattoi aiheuttaa pientä naurua.
Tuohon iltaan mahtui paljon hauskoja juttuja! Makasin Tytin kanssa lusikassa makuupussissa, kävimme yhdessä samaan aikaan kusella samassa vessassa, painittiin, kyseltiin erilaisia "panisitko" tai "panisitko pakastimeen" kysymyksiä yms. Oli aivan mahtava viikonloppu! Kesäleiriä odoteltaessa. Muutamia hienoja videoitakin on, mutta niitä en julkisesti laita. Snapchatin mystoryssa ja minun priva ig on muutamia, ja sieltä niitä näkee.
Siis tosiaan, nyt seuraava loma on tämä pidennetty pääsiäis viikoloppu. Tulen äidilleni silloin jo torstaina ja lähden vasta maanantaina. Sopinut en ratsastuksia ole, mutta luultavasti olen menossa torstaina, perjantaina, lauantaina ja ehkä jopa maanantaina vielä! Sunnuntaina menen sitten kummitädilleni yöksi, ja siitäkin aion kirjoittaa kivan postauksen! Ties vaikka silloinkin pääsisin ratsastamaan, alustavasti on ainakin puhuttu jo.
Mutta niin! Kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun asti! Ensi kerralla näämme sitten viimeistään perjantai iltana postausteni parissa. Se on siihen asti heippa!
Heipparallaa jo toisen kerran tänään! Kävin siis ratsastamassa Melaniella. Oli aivan upeaa, ja nyt aion kertoa siitä teille yksityiskohtaisesti!
Menimme siis Melanien omistajan kanssa tallille jossa Melanie asustaa. Vein kamat talliin ja lähdin kaivelemaan puomeja lumen alta, sillä aioin hypätä tänään. Kaivoin puomit ja yritin epätoivoisesti saada ne nippu siteillä pysymään toisissaan kiinni, mutta se ei aivan onnistunut. Sitten lähdin hakemaan Melanieta tarhasta. Lähdimme kohti tallia. Siellä sitten harjausta ja satula selkään sekä suitset päähän ja menoksi.
Alussa Melskun omistaja talutteli Melanieta kun rakensin muutaman esteen kentälle. (omatekoisia kapistuksia, laudan pätkiä ja keittiöjakkaroita). Kokosin yhden pysty esteen ja toisen kavalletin kokoisen pysty esteen.
Meijän pieni posekuva
Sitten hyppäsin selkään ja aloin verryttelemään. Menin ensin käyntiä pitkin ohjin. Sitten otin ohjat käteen ja aloin verrytellä Melanieta ensin käynnissä. Tein paljon ympyröitä, kaarevia uria yms. Kävelin myös molemmista "esteistä" ylitse, ja näytin niitä Melanielle. Tuolloin ne olivat vain noin 20cm korkuisia.
Sitten aloin verryttelemään ravissa. Tein paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Suuntaa vaihdettuani otin myös pienen ristikon ja sen edessä ja takana olevat kaksi puomia mukaan verryttelyyn ja ravailin niiden ylitse.
Ravailtuani niiden ylitse, aloin ottamaan laukkaa. Laukkasin aika paljon uraa pitkin ja tehden vain muutaman suuren keskiympyrän esteidemme ympärille. Sitten vaihdoin suuntaa ja otin laukkaa toiseen suuntaan.
Otimme ristikosta puomit edestä ja takaa pois jotta voisin käyttää sitä verryttely esteenä. Hyppäsin sen muutaman kerran. Sitten hyppäsin kerran toisenkin pystyn, varmistaakseni että pääsisimme molemmista yli ja ettei Melanie kyttäilisi niitä kamalasti.
Sitten nostimme esteitä. Nostin kavalletti-pystyn kavalletin kokoiseksi ja toisen pystyn 50cm korkuiseksi. Tulimme ne muutaman kerran, jotka sujuivat todella hyvin. Tämä hevonen oli upea hypätessä!
Kuvan kaappaus videosta: Melanie Lähti hyppyyn vähän kaukaa, luuli varjoa varmaan ponnistuspuomiksi!
Kun olimme niitä jo hypelleet, nostin esteitä 75cm asti antaen samalla Melanielle pienen kävely tauon. Tulimme 75cm pystyä muutaman kerran sujuen sekin aivan mahtavasti! Muutama kielto tuli, mutta ne olivat täysin omia syitä. Syitä olivat liian hidas laukka ja TODELLA huonot tiet. Noh, en kyllä ollut hypännytkään kolmeen viikkoon.
Sori, vähän huono laatu mutta n.75cm pystyltä kuva
Sitten nostimme pystyn 80cm korkuiseksi. Ensin Melanie hiukan epäröi, mutta hyppäsi sitten valtavalla loikalla ylitse. En ihan päässyt mukaan, mutta sen verran kuitenkin, etten ollut kamalasti suussa kiinni. Horjahdin vain hiukan alas tulossa. Se oli kyllä upea loikka! Aivan uskomaton! Melaniekin on jo niin vanha, etten olisi ikinä uskonut että se hyppäisi noin hyvin.
Sori, tässäkin hiukan huono laatu sillä kuva on screenshot videosta, mutta Melanie siis tosiaan ottikin vähän reippaamman hypyn!
Toiseen suuntaan tuli muutama kielto, sillä kenttä on niin huono, ettei siellä ole oikein tilaa joten en saanut kunnolla tietä pystylle joten en voinut hypätä sitä toisesta suunnasta. Hyppäsin toisesta suunnasta ainoastaan pientä kavallettia.
Laatuja hei! Mutta pienet epäonnistumiset kuuluvat aina asiaan, eikö?
Tästä suuren moisesta hevosesta vielä: En olisi ikinä uskonut sen päivän koittavan, kun tällä ihanalla hevosella hyppään! Tänään se kuitenkin koitti, ja siitä olen ylpeä ja innoissani! Tällä hevosella on ponnua! Hyppäsi muutaman esteen 100cm loikilla, vaikka este oli vain 75cm tai 80cm. Uskomaton hevonen! Ja rehellinen!
Tässä vielä yksi kuva n.65-70cm pystystä! (laatuja)
Seuraava postaus tulee todennäköisesti vasta kahden viikon kuluttua, ellen saa innoitusta kirjoittaa Pienryhmäkoti arjestani tai tulevasta Kirin leiristä jolla toimin apu ohjaajana! Viimeistään kahden viikon päästä näkyillään! Se on morjens!
-Rosa
Tässä vielä video! Pyydän anteeksi, että siinä on paljon samaa materiaalia, mutta materiaali loppui kesken joten tulos on mitä on, koittakaa kestää!
Heippa kaikki rakkaat lukijani! Pahoittelen suurta taukoa. On tuntunut siltä ettei blogin kirjoittamiselle ole jäänyt aikaa sillä nykyinen elämäntilanne ja koulu vievät aikaa paljon. Nyt aion kuitenkin palata tauolta!
Nykyinen ratsastus tilanteeni on se, etten ratsasta enää Korpikylän tallilla. Ratsastan tällähetkellä vain muutamaa yksityishevosta, Melanieta hyvinkin usein (2-3 kertaa viikossa) ja Danaa nykyään vähän harvemmin.
Tässä olen eilen käynyt ratsastamassa Melaniella. Minun piti ottaa rauhallisesti ja vain käppäillä ja vähän ravailla, sillä olin saanut torstaina aivotärähdyksen, mutta päätinkin vetää kunnon hikitreenit sen hevosen kanssa! Teimme aluksi pyöreyttä hakevia harjoituksia, ympyröitä, väistöjä, taivutuksia ja lisäyksiä ja lyhentämisiä. Menin siis ilman satulaa. Sitten tein laukkaa molempiin suuntiin tehden paljon isoja keski-ja pääty-ympyröitä. Aloibn saamaan Melanieta aika kivasti alle ja pyöreäksi, joten ajattelin antaa sen hetken laukata vähän enemmän.
Treenasimme laukan jälkeen laukka-ravi siirtymisiä, sillä ne ovat Melanielle vaikeita. Melaniella nousee pää yleensä ylös kun tulee siirtymisen aika. Melanie kuitenkin hetken neuvottelun jälkeen tulee ihan kivasti myös siirtymiisissä alle. Melanie on vähän hätäinen, mutta yrittää aina kaikkensa! Lopuksi menimme vielä väistöjä uraa pitkin, jotka tuottivat Melanielle hankaluuksia, mutta saimme nekin sujumaan pienen työstämisen jälkeen. Melanie kulki oikein kivasti!
Tosiaan, pääsinhän minä ripillekkin tässä välillä! Kävin ottamassa rippikuvia Melanien kanssa. Tässä alla muutama:
Tästä kuvasta tykkään erityisen paljon!
Syötin Melskulle leipää suusta, jotta saisin "pusukuvan".
Melanie ei oikein välittänyt tuosta selässä seisomisesta.
Mutta eipä tässä nyt enempiä! Lähden pian Melaniella ratsastamaan, ja siitä teen postausta illalla/viimeistään sunnuntai aamuna!
Hepulis hei!
(PS: Youtubessa kanavallani on muutamia uusia videoita, käy tsekkaamassa! )
