Menin kouluratsastus kilpailut Melaniella. Menin aamulla kahdeksan aikoihin tallille letittämään Melanien harjaa ja häntää. Melanie oli ihan innoissaan kun tajusi mihin ollaan menossa! Koppiin se meni myös tosi hyvin! Kilpailimme siis Riihimäen Raviradalla Helppo B 0: 2009 luokassa. Melsku oli hiukan jännittynyt paikalle tullessamme, mutta verryttelyssä se rentoutui ja kulki kauniisti pyöreänä ja rentona. Melskun kanssa oli yksi tilanne verryttely alueella, kun toinen hevonen meinasi potkaista melanieta. Se oli pelottava tilanne, sillä jos se olisi osunut niin olisi tullut pahaa jälkeä.
Radalle kun päästiin, Melanie jotenkin jännittyi. Sain sen loppupelissä kulkemaan ihan kivasti, mutta hiukan jännittynyt se oli. Laukassa se innostui ja kaahasi hiukan, mitä se teki jo verryttelyssäkin. Se on vain positiivista, sillä en mennyt todellakaan voittaaakseni kilpailuihin. Kokemuksen vuoksi!
Radalla alkoi ihan hyvin, mutta sitten tuli pientä ongelmaa kun unohdin tuleeko kolmikaarinen kiemuraura tai lävistäjälle, niin tajusin liian myöjään että kolmikaarinen niin otin siitä -2 pistettä ja jatkoin edellisestä kohdasta. Melsku oli kyllä todella kuuliainen! Prosentteja ei tullut paljoa, ja olimme luokkamme viimeiset, muuta Melsku meni niin hyvin että ei siinä voinut muuta olla kuin iloinen!
Täatä nyt vähän lyhyempi postaus, mutta Prosentteja saatiin vain 51,2%, vaikka mielestäni Melsku meni todella kauniisti! Mutta mitäs siinä voi kun tuomari on tiukka ja muut ratsastajat ja hevoset tasokkaampia! Ens kerralla sitten paremmin! Se riittää, että on itse tyytyväinen!
Moikka! Anteeksi epäaktiivisuuteni, mutta nyt on ollut paljon uusia juttuja elämässäni. Eli Danalla olen nyt mennyt pidemmän aikaa ja eilen me hypättiin. Dana on vaihtanut tallipaikkaa, jossa kentän pohja on paaaaljon pehmeämpi, eli se on vaikeampi Danalle. kuitenin Dana on alkanut laukkaa kantamaan paljon aiempaa enemmän. Dana alkoi jo alusta lähtien kantamaan päätään paremmin. Etupainoisuutta löytyy vielä mjutta se kyllä siitä korjaantuu aikanaan erilaisila tehtävillä uten takaosa käännöksillä ja avotaivutuksilla siten että ohjataan koko paino takaosalle.
Laukkalähestyminen esteelle
Ei eilen siis hypättiin. ihan pieniä esteitä, ehä noi. 40cm-75cm korkeintaan. Dana innostui esteistä kuten yleensäkin ja yritti mennä ihan täysilä mutta pidättein sitä parhaani mukaan. Dana hyppäsi hyvin ja innoissaan. laukaanin alkoi jo löytyä pyöreyttä! Esteillä Dana on muutenkin aina ihan liekeissä! malttoi neiti kuitenkin yrittää pyöreänä kulkemista!
Dana malttoi tosi hyvin kuunnella koko ajan. Se oli hyvin kuulolla ja regoi pieninpiinkin apuihin. Välillä tuntui kuin olisi puoliverisen selässä! Alkuverryttelyssä otimme aika paljon ravityöskentelyä, jotta Dana pysyisi pyöreänä. Tavoitteena oli saada Dana ravaamaan rauhallisesti. Sitten menimmekin ravipuomeja ja Dana suorastaan lensi niiden yli! DAnalla heräsi heti kiinnostus ja Hevonen alkoi vähän kuumumaan.
Aluksi ,emtiim verkkaesteenä sellaista ristikkoa. Dana meni ihan rauhallisesti ensin ravissa molempiin suuntiin ja sitten laukassa. Sitten tehtiin ristikosta pysty, ja laitettiin innari väli kavalletti-pysty sarjalle. Ensimmäisellä kerralla väli oli hiukan liian pitkä, joten Dana ei päässyt pystylle hyvin. Sitten lyhensimme vähän väliä ja Dana meni tosi mallikkaasti! M;enimme sen vain yhden kerran, sillä se on Danalle vielä aika raskasta, enkä halunnut polttaa sitä loppuun.
Sitten tulimme okserin. Se oli ensin n. 50cm korkuinen, josta nostimme sen myöhemmin n. 65cm-60cm korkeuteen. Dana lenteli sen yli helposti! Muutaman kerran tuli puomi omasta mokasta alas, kun työnsin Danaa liikaa esteelle, mutta mitään motiivia ei Danalla missään vaiheesssa ollut epäröintiin tai kieltelemiseen! oikiwin mallikkaasti tyttö meni kyllä!
Pienempi okseri ensin
Sitten se isompi okseri
Jätimme sinne kentälle myös sen yhden pystyesteen ilman sitä kavallettia. Danan kanssa menimme sitäkin muutaman kerran molemmista suunnista. korkeudesta en ole ihan varma, mutta uskoisin että ainakin 70cm. Voitte kommenteissa kertoa omaa arviotanne! Pystylle Danan oli hieman vaikeampi lähestyä, sillä pystyeste ei vedä hevosta esteelle samalla tavalla kuin okseri. Dana meni kuitenkin senkin ihan älyttömän hyvin! Ei voi yhtä tammaa enempää kehua!
Pystyesteelle hieno loikka!
Loppuravit menin Danalla ilman satulaa. Päästin kuvaajani Kertunkin hevosen selkään. Kiitoksia kuvista! Dana oli upea tänään! Muilla lämpösiä? Miten ne hyppää?
Moikka! Pitkästä aikaa olin taas pidempää pätkää Danalla ratsastamassa. Tulin äitini luo 19.7 ja menin heti samana päivänä ratsastamaan. Alla kerron hiukan tarkemmin mitä teimme joka päivä! Vaikkakin kyllä omasta laiskuudesta riippuen lyhykäisesti!
19.7. Tiistai
Menin Danalla kevyesti. Lähinnä kokeilin oliko ratsastusleirillä opituista taidoista jäänyt mitään mieleen ja kevyesti laukkailtiin. Laukka tuntui vasempaan kierrokseen jo jopa miellyttävältä, vaikkakin se on ollut Danalle hankalampi. Tehtiin laukkaa ympyrällä ja asetin sekä taivutin. Yllättävän kivasti Dana taipui vaikka laukka ei olekkaan se vahvin askellaji. Siinä sitten lopeteltiin aika nopsaan, sillä ei ollut aikomustaskaan tehdä kuin kevyt työskentely.
20.7. Keskiviikko
En tarkalleen muista, mutta tehtiin vähän rankenmpaa duunia. Hyvin Dana meni vaikka lopussa olikin aika hikinen. Laukattiin aika paljon ja haettiin tasapainoa laukassa. Kulki aika kivasti. Malttoi odottaa apoujani eikä lähtenyt itekseen söhläämään.
21.7. Torstai
Torstaina tehtiin Danan kanssa laukka portaita. Vaikkakin Dana hikosi jo ensimmäisistä laukoista, jatkoimme kuitenkin käyntipätkän jälkeen laukka työskentelyä. Oikeaan kierrokseen portaan nousuvaiheen jäälkeen Dana tiputti aina raville, vaikkakin se on sille helpompi laukka. Haastavampaan laukkaan Danalle eli vasempaan laukkaan tämä kuitenkin onnistui aika hyvin. olin todella ylpeä Danasta! Loppuravitkin menivät todella ihanasti. Hienosti rentoutui ja kulki nätisti.
22.7. Perjantai
Tehtiin siinä lämmittelyä ja hypättiin vähän pari kertaa pystyä ja sitten kolmoissarjaa, joka oli asetettu vähän kaareville teille, mutta askeleen välillä. hyvin Dana jaksoi laukata välitkin, vaikka eivät olleet tehtävät helpoimmasta päästä. Lopussa tuntuui vain hösläävän, sillä oli vielä innoissaan hyppäämisestä.
23.7. Lauantai
Lauantaina menin Danalla palauttavan kevyen työskentelyn lampaankarva satulalla. Dana oli todellisella hösläys päällä eikä oikein malttanut keskittyä. Kuitenkin sain sen siinä ihan kivasti rennoksi, vaikkakin oli kovan työn ja hikikerroksen takana! Danalla on aina virtaa, toisinaan se purkautuu vähän huonommalla tavalla kuten hösäämisellä mutta annettakoot tuo hevoselle anteeksi, oli niin monta päivää mennyt niin hienosti!
24.7. Sunnuntai
Menin kuumuuden vuoksi Danalla ilman satulaa kevyesti. Raveissa Dana malttoi rentoutua ihan kivasti, säätä ja ötököistä huolimatta. Laukkaa otimme ympyrällä ja alkoi kivasti jo pääkin tulla alaspäin. Hiukan laukkailtiin ensin myös suorilla urilla. Harjoiteltiin vähän hiljaisempaa vauhtia ja kulmiin kasaamista, sillä tuntuu että kulmassa pakka aina tuntuu vähän levahtavan. Dana ymmärsi kyllä idean ihan hyvin. On se fiksu hevonen!
Alla on video linkki Danan kehitykseen liittyen ja Miten viimepäivinä on meillä mennyt. Postaus on nyt lyhyempi, sillä ei oikein ole ollut kuvaajaa joka päivälle, eikä oikein ihmeellisempiä kirjoiteltaviakaan. Nauttikaa videosta!
Ajattelin tälläkertaa kirjoittaa
teille omaa mielipidettäni näistä lämminverisistä ravihevosista
ja ”ex-ravurin raakeista”. Haluan myös ilmaista omaa
mielipidetääni tässä näistä lämminverisistäratsuhevosista.
Tämä teksti ei ole loukkaus MITÄÄN
rotua kohtaan. Kirjoitan vain siis omaa mielipidettäni ja asiaani
lämminverisistä ja niihin voi monella olla myös omaa
mäkökontaansa. Niistä on paljon mielipiteistä, ja monesti
kysytään ” Ooks sä niitten puolella?”. Ei, en ole kummankaan
rodun jalostuksen puolella.
Eli siis oma suhtautumiseni
lämminverisiin ravihevosiin on hyvä. Mielestäni ne ovat hyviä
omassa lajissaan ja täyyy muistaa että ne on jalostettu juoksemaan,
ja sitä ne rakastaa. Lämminverinen ravihevonen voi juosta
12-vuotiaaksi asti raveissa ja voi voittaa suuriakin summia. Monesti
myös Ruotsin puolelta tuodaan Suomeen hyviä sekä hiukan
rikkinäisiäkin hevosia. Lämminverisen ravihevosen rakenne on
jalostettu kärryjen eteen ja jalat jalostettu juoksemaan lujaa
vauhtia, nimenomaan ravia.
Ravihevonen omassa lajissaan, huomaa jalkojen nouseminen korkealle.
Lämminerinen ratsuhevonen on taas
tämä ”puoliverinen”. Epäilen että tämä nimi on annettu
korostamaan sen eroa lämminverisestä. Niitä taasen on jalostettu
enemmän ratsukäyttöön. Niiden linjat on luotu taipumaan muotoon
ja hyppäämään suuriakin esteitä. Ne ovat linjakkaampia omiin
lajeihinsa nähden. Niistä taas ei olisi niinkään juoksemaan kovaa
raveissa. Tämä on siis yleistystä, en puhu kaikista
”puoliverisistä”.
Lämminverinen ratsuhevonen
Tori.fi, Hevostalli.net, tms. on
täynnä myytäviä ravihevosia. Siihen on syynsä. Monesti syynä on
se, että ne ovat menneet jostain syystä rikki. Joko treenattu
nuorena liian lujaaa tai sitten on käynyt onnettomuus. Monta
vaihtoehtoa. Kuitenkin on myös ehjiä ja terveitä yksilöitä,
joista ei esimerkiksi hitaden tai juoksuhaluttomuuden takia tullut
juoksijaa. Niitä taas ei kalliilla voi myydä, ellei ole hyvä suku
ja rakenne jotta saataisiin laitettua siitokseen. Monesti
lämminverisistä voi saada raviuran jälkeen hyviä maastommopoja,
mutta monesti niistä ei tule sen enempää. Harraste mielessä lv
saattaa innostua hyppäämisestä, ja siinäkin lämminverinen voi
olla ihan omaa lajiaan. Lämminveriset ovat nimittäin aika varmoja
jaloistaan, sillä kovassa vauhdissa niihin ei auta sotkeutua.
En kuitenkaan yleistä liikaa sitä,
ettei lämminverisistä välttämättä mitään tulisi. Niistä voi
tulla paljonkin! Muutamia lämppäreitä, nimenomaan entisiä
ravureita tiedän hypänneen muutamia 100cm luokkia ja kisanneen HeA
koulussa. Se on kuitenkin aika harvinaista. '
Entinen ravuri sopii
mielestäni kokeneelle ratsastajalle, jolla on aikaa ja motivaatiota
jatkaa monien vuosien projektia. Hevosen lihaksistoon alkuperäisesti
jo hiukan erilainen, ja laukka saattaa jäädä aina hiukan
nelitahtiseksi. Joskus niillä voi olla toki kolmitahtinen laukkakin,
mutta se riippuu taas ihan hevosen rakenteesta.
Eniten minua harmittaa, kun tytär
kinuaa hevosta ja haluaa ”pelastaa” yhden hevosen teurastukselta
ellei se mene myydyksi. Harvemmin näillä tytöillä on kuitenkaan
tietoa oikeasti lämppärin koulutuksesta ratsuksi tai lämminverisen
lihaksiston kehityksestä. Sen hevosen rakenne ei muutenkaan ole
samanlainen kuin puoliverisella, ja se täytyy myös muistaa.
Mielestäni entisiä ravureita täytyisi kaupata vain kokeneille
ihmisille, joilla on oikeasti taitoa ja motivaatiota viedä hevosta
eteenpäin.
Erikseen ovat sitten vielä nämä
risteytekset. Esimerkiksi risteytys ponit tms. Joita halutaan
jalostaa esimerkiksi ratsu käyttöön. Ne ovat usein soveltuvia
vähän jokaiseen lajiin ja niitä suosittelen koulutettuina ja jo
hiukan iäkkäimpinä kokemattomille ratsastajille. Jos vähän
kokenut ihminen haluaa hevosen, mielestäni hän tarvitsee
opetusmestarin ellei perheessä/tuttavapiirissä ole muita kokeneita
hevosihmisiä.
Risteytysponi - rakenne
Ettei nyt mene täysin varoituksiksi, niin haluan mainostaa että lämminveriset soveltuvat myös moniin lajeihin. Ne ovat yleensä keskiverto harrasteratsuja ja soveltuvat mielensä puolesta moneen lajiin. Lämminverisistä on oikeasti moneen lajiin! Lämminveriset voivat olla myös varmajalkaisuutensa takia hyviä hyppääjiä. Laukasta tosin ei kaikilla hevosilla tule ikinä kolmitahtista, mutta kyllä ne sillä neltahtisella laukallakin pärjäävät jos vain niillä riittää tasapainoa. Usein laukka muokkautuu lopulta kolmitahtiseksi kun tasapaino ja lihasmassa on kohdillaan. Ei kaikilla hevosilla, sekin on paljon rakenne kohtaista. Lämminverisillä on usein myös näyttävä ravi, jos takajalat saa venymään taaksepäin, sillä yleensä ne "lepattavat" kun ne ravaavat.
Tavallinen "ravurin ravi"
Tosiaan lämminverisillä on usein näyttävät liikkeet ja niillä on usein rauhoittuessaan aika tasaiset askeleet. Täytyy kuitenkin muistaa, että kilpailuajoilta ja jalostuksen vuoksi voi olla, että kilpailu vietti ja nopean tahdin meneminen ei ravurilta välttämättä lähde koskaan.
Lämminverinen laukkaamassa
Lämminverisillekin voi opettaa "muodon". Se ei välttämättä ole samanlainen kuin edes keskiverto puoliverisillä, muuta joskus siitä saattaa ehkä tullakkin jotain. Sekin riippuu todella paljon hevosen rakenteesta. Ja tietty hevosen liikkeillä on osansa asiaan. Niin hevoskohtaista.
Eräänlainen ravurin peräänanto.
Mitähän muuta? Itse tosiaan rakastan lämminverisiä ja moni ratsastuskerta on osoittanut minulle että lämminveriset on se mun juttu! Alas voitte kertoa mikä on teidän lempirotunne ja mikä on teistä toisin kuin postauksessa?
Rakenne erot, oikealla 14.5.16 ja vasemmalla 28.9.15 ratsukäytössä ollut jo pidemmän aikaa, nyt enemmällä liikutuksella, ei toiminut ikinä kunnon ravurina
Tätä
postausta on nyt toivotu kovasti. Eli miten tämä yhteydenottminen
näihin henkiin?
En
aio ottaa vastuuta jos jotain käy, listaan alle ensin niitä
erilaisia tapoja, ja avaan niiitä siihen myös!
Kanavointi
Kanavointi
on ehkä se turvallisin tapa ottaa yhteyttä esim. omaan
henkioppaaseensa. Kanavoinnin avulla voi myös yrittää jutella myös
muillekkin kuolleille ihmisille, mutta ei kannata lannistua ellei se
heti toimi.
Kanavointi
aloitetaan etsimällä rauhallinen paikka, jossa ei ole häiritseviä
kkovia ääniä tai ihmisiä/eläimiä häiritsemässä. (Esim.
Kotona yksin, metsässä, yms.) Yritä rentoutua. Rentoudu ja
tyhjennä mielesi kaikista huolista ja murheista ja keskity siihen
mitä olet tekemässä. Älä mieti miitään, vaan tyhjennä pääsi
täysin. Kun olet hengitellyt rauhallisesti sisään ja ulos, niin
olet valmis alooittamaan.
Kuvittele
eteesi polku. Kaunis polku, jonka ympärillä on paljon kauniita
kukkia. Voit kuvitella myös sinne lintuja, linnunlaulua, eläimiä,
kauniita vehreitä puita, tms. Kun tunnet olevasi täysin muussa
maailmassa, eikä ympäröivä maailma ole enää niin ”todellinen”,
Lähde kävelemään polkua pitkin. Tämä pitäisi tuntua siltä,
että kävelisit oikeasti. Voit hypellä, juosta, kontata, miten vain
haluat liikkua eteenpäin. Katsele ympäröivää kauneuttasi,
luontoa. Kun tulet mutkaan, sinun pitäisi nähdä edessäsi kaunein
näkemäsi kristallinen pyramidi. Koet vahvaa tunnetta päästä
pyramidiin sisälle, tutkimaan mitä siellä on. Lähdet varmasti
kävelemään kohti pyramidia. Älä epäröi! Se voi keskeyttää
istuntosi!
Kun
pääset pyramidille, mene sinne sisään avoimesta oviaukosta. Ennen
kuin astut sisään, vedä syvään henkeä ja hengitä hitaasti
ulos. Kun astut pyramidiin, näät siellä kaikkea kaunista.
Vesiputouksia, lintuja, kauniita puita, kukkia, yms. Keskellä
pyramidia on hopeinen ja kultainen tyyny. Lähesty hopeista tyynyä
ja etsi siinä mukava asento. Kuvittele sitä kaikkea rakkauden
tunnetta ja ihanaa oloa sisälläsi. Kuvittele sitä rakkauden virtaa
joka virtaa ympärilläsi. Sitten toista seuraava lause:
”Rakas
henkioppaani/tai se henkilö jota kutsut, sinä joka olet täynnä
valoa, tule istuman tälle kultaiselle tyynylle. ”
Voit
aistia energian. Vastapäätäsi on siis se kultainen tyyny. Sen
takana vähän matkan päässä on oviaukko, josta tulvii valoa. Pian
sinne pitäisi ilmestyä ihminen/eläin, joka kävelee tyynyn luo ja
istuutuu. Jos etsit henkiopastasi, kysy häneltä:
”Oletko
sinä valoa ja rakkautta täynnä oleva olento henkioppaani?”
Jos
hän vastaa myöntävästi, voit kysyä häveltä mitä vain elämääsi
liittyvää. Vastaukset eivät välttämättä tule aina sanoin, vaan
ne voivat tulla myös erilaisina väreinä ja symboleina tai
kuvarajoina. Jotkut henget saattavat silti myös suoraan puhua
sinulle. Älä panikoi, se saattaa irraannuttaa sinut kanavoinnista.
Jos
henki taas ei ole oikea, voit pyytää häntä kohteliaasti
poistumaan ja sen lähdettyä pyytää uudestaan. Aina ei ole henkiä
paikalla, ei kannata masentua vaikka se ei heti onnistuisikaan.
Sitten kannattaa vain yrittää uudestaan. Jos ei vieläkään natsaa
niin kannattaa yrittää myöhemmin uudestaan.
Kun
haluat lopettaa, niin voit vain sanoa kohteliaasti haluavasi poistua
ja kiittää vastauksista. Muista olla kohtelias!
Tässä alla linkki josssa on suomeksi ohjeita joita voi kuunnella ja ottaa mallia!
Spiritismiä en suosittele kenellekkään, sillä siinä
ollaan lähes poikkeuksitta yhteydessä vain pahoihin henkiin. Ne
eivät välttämättä tee mitään pahaa, mutta on olemassa myös
todella pahoja henkiä jotka tekevät oikeasti aina vain pahaa.
Mitään en ota vastuulleni!
Eli tässä seuraavaksi ohjeet pelin aloittamisseen,
lopettamiseen ja juttuihin mitä ei saa missään nimessä tehdä!
Tee lauta, jossa on kirjaimet A-Z (ä ja ö
halutessaan) (esim. leivinpaperille) ja pentagrammi keskelle
paperia
Etsi sopiva läpinäkyvä lasi, jonka tiedät saavasi
rikkoa pelin jälkeen
Jotkut käyttävät hope/kulta sormusta lasin alla,
ei ole välttämätön
Ets rauhallinen paikka niin, että tiedät ettei
sinne ilmesty ketään pelin aikana
Kynttilät voivat tehostaa tuokiota
Kesken peliä:
Kun olette löytäneet hyvän paikan ja alku
valmistelut valmiina, asettakaa lauta keskelle rinkiä.
Jos haluatte, ettei hengellä ole mahdollisuutta
koskea teikä, tehkää suolarinki ympärillenne
Sitten rauhoittukaa ja ottakaa lasi ja asettakaa lasi
keskelle pentagrammin päälle, etu-ja keskisormi kevyesti lasin
päälle
Sitten voitte kysyä, onko täällä henkiä paikalla
Jos ei heti vastata, yrittäkää uudestaan.
Muistakaa että aina ei voi olla henkiä paikalla!
Sitten voitte kysyä melkein kaikkea, kielletyissä
asioissa kerron mitä EI missään nimessä saa kysyä/tehdä
Jos näätte verhojen/jonkun tason alla jalat,
lopettakaa välittömästi. Varokaa kuitenkin mielikuvitusta ja
pelkotilan aiheuttamia kuvia mielessänne!
Pelin
lopettaminen
Kysykää, voitteko lopettaa pelin
Jos vastaus on myöntävä, voitte kerätä lasit ja
laudat ja lopettaa pelin
Jos se on kieltävä, kysykää muutama kysymys ja
kysykää uudestaan
Jos ei silti onnistu, niin voitte huutaa ”Jeesus
Kristuksen nimessä lopeta!” kolme kertaa.
Sitten voitte lopettaa
Alempi tapa on vain hätä tapauksia varten ja jos
jalat näkyy jossain niin tulee huutaa myös nuo sanat
Älä tee näin:
Puhuttele henkeä kohteliastii ja teititellen, älä
ole epäkohtelias
Älä kysy mitään kuolemasta/saatanasta, se voi
loukatahenkeä
Älä kysele mitäään hengestä ellei hän halua
itse kertoa itsestään
Kun mietitte kysymyksiä, älä pidä sormia lasilla
Älä edes ajattele mitään saatanasta tai
kuolemasta, henki kuulee ajatuksetkin
Älä katso pelin jälkeen peiliin/mihinkään muuhun
kiiltävään pintaan joka heijastaa oman kuvasi
Jos sinulla on pelko tila päällä, yritä lukea
saadaksesi paniikin pois
Muistakaa rikkoa lasi ja polttaa lauta niin kaukana
pelipaikasta kuin mahdollista
Älä puhu pelistä kenkään kanssa pelin loputtua
En missään nimessä kannata spiritismiä, vaika itse
sitä paljon käytänkin. Haluan tietää myös pahoista hengstä.
Kanavointi on turvallisempi tapa saada hyviä henkiä esiin.
Spiritismillää saa aina vain pahoja henkiä. Henget voivat
valehdella! Spiritismistä voi jäädä traumoja.
Automaattikirjoitus
Automaattikirjoitus on myös turvallinen tapa ottaa
henkiin yhteyttä. Ota yksi kynttiä, kyna ja paperia. Sytytä
kynttilä ja aseta paperi pöydälle. Jos kynttilässä on pitkä ja
puhdas liekki, se meinaa että henki joka on paikalla on hyvä. Jos
liekki taas on pieni ja osittain sininen, on kyseessä paha henki
eikä silloin kannata automaatti kirjoitusta harrastaa (omalla
vastuulla) . Jos liekki on normaali, ei henkiä ole paikalla.
Eli ota kynä käteen ja keskity johonkin asiaan.
(esim. paikalla olevaan henkeen) Voit sulkea silmäsi jos se tuntuu
auttavan. Sitten laske kynän terä paperille ja odota. Voi mennä
hetki ennenkuin kirjoitus alkaa. Ei kannata hätääntyä, se voi
keskeyttää kirjoituksen. Paikassa jossa tätä harjoitetaan, ei
pitäisi olla ylimääräisiä tai häiritseviä ääniä.
Käsiala/kuvat ei yleensä näytä omalta käsialalta.
Voit kysyä periaatteessa mitä vaan, mutta muista etteivät
hengetkään välttämättä tiedä kaikkea. Itse pidän silmien
kiinni pitämisestä, sillä se varmistaa myös omaa oloa. Ei kannata
siis hätäääntyä, vaikka yht'äkkiä tuntuu että olet aivan joku
muu kuin kirjoittaa. Se on normaalia. Tämä on lähes täysin
turvallinen tapa!
https://www.youtube.com/watch?v=AUz0cBDzPxM
Näillä pääsette varmasti alkuun! Toivottavasti tästä
postauksesta oli joillekkin apua! Tätä oli ainakin kovasti
toivottu! Jos sinulla on omia kokemuksia, niin kerrohan niitä
kommenteissa! Saa myös toivoa postauksia muistakin aiheista! Tämä
on minun näkökulmani asioihin, ja tuonpuolelsista on ihmisillä
monia eri käsityksiä ja se käsitys on jokaisella omansa. Siihen ei
voi kukaan vaikuttaa! Kiitoksia lukemisestasi!
Moikka! Tänään olin ratsastamassa Danalla ja Melaniella. Aamulla menin Danan omistajan kanssa tallille, tehtiin siiä rauhassa aamutalli ennenkuin haettiin Dana sitten tarhasta.
Eli rakennettiin siis rata sinne, sarja kahdesta pystystä joissa 14m väliä sekä toiselle sivulle pieni okseri. Danahan ei ole siis ennen paljoa hypnnyt ennen, joten hevosella ei siitä hommasta ole vielä kokemusta.
Eli aloitin sillä että kiertelin kaikki puomit sekä esteet ensin jalkaisin että Dana tottuu niihin. Sitten selästä käsin. Ensimmäiseksi aloitin taivuttelemalla ja väistättelemällä käynnissä. Dana oli aika sählöllä päällä joten se vaati aikaa rauhoittua.
Alkupätkän raveista vähän ravurin ravia.
Ravissa Dana vähän "säikkyi" asioita mutta rauhoittui pian siitäkin. Teimme ravissa paljon taivutusharjoituksia, sillä ne ovat Danalle hankalia. Lisäksi huomasin itse että jään aika paljon ulko-ohjasta kiinni, sillä Dana ei suostu kääntymään jos ulko-ohjassa on liian kovaa kiinni. Ravi meni aikalailla myös Danan rauhoittelemiseen.
Laukan nostoissa ei oikein loistanut. En saanut Danaa ensin laukkaamaan, mutta sitten kun Danan omistja antoi vinkkejä, sain sieltä nousemaan ihan hienoa kolmitahtistakin laukkaa, vaikka lämminverinen Dana onkin. Danalle on tärkeää puhua kun ratsastaa. Siksi "Laukka" sanan sanominenkin auttoi laukannostoissa.
Ekoista laukoista tänään.
Laukkoja kun oltiin nostettu molempiin suuntiin, tultiin muutamat ravipuomit, jotka ovat Danalle jo tuttuja! Ensin Dana hiukan epäröi, mutta tajuttuaan mitä täytyy tehdä teki se aivan loistavat suoritukset! Se nosteli jalkojaan hienosti eikä kolistellut jalkojaan puomeihin kertaakaan!
Dana ravipuomeilla
Ravipuomien jälkeen Danan omistaja laittoi ristikon ja about 40cm pystyn sillä 14m välillä. Siihen Dana ensin vähän epäröi, mutta lähestyimme estettä ravissa niin Dana sai varmuutta hommaan ja hyppäsi upeasti!
Dana hyppäsi ensimmäisen osan, eli ristikon sarjasta
Toinen osa sarjasta, eli se pysty tuli bähän huonoon paikkaan, sillä Danalla horjui bähän tasapaino ensimmäisen ristikon jälkeen. Neiti kyllä hyppäsi kuskista riippumatta silti tosi upeasti!
Toinen osa sarjasta
Sitten hyppelimme sarjaa molempiin suuntiin. Toiseen suuntaan Dana epäröi paljon enemmän. Toisen puolen laukka oli muistaakseni myös hiukan hankalampaa Danalle. Dana kuitenkin hyppäsi kaikki ihan mallikkaasti, vaikka hiukan epäröikin mutta yli menimme silti.
Tultiin ristikolle hiukan vinolla tiellä
Tänään Dana myös hyppäsi elämänsä ensimmäisen okserin! Danalla oli kyllä mahtavat loikat! Tästä hevosesta voi tulla hyvä hyppääjä kun se saa hiukan tasapainoa laukkaan ja varmuutta hyppäämiseen sekä itseluottamusta.
Danan elämän ensimmäinen hyppy okserille!
Jotenkin mä olen aina rakastanut näitä lämminverisiä. Jos jonkun oman hevosen joskus saan, haluan ehdottomasti lämppärin! Ne yrittävät aina kaikkensa ja antavat paljon jos niiltä osaa pyytää! Niistä saa myös mahtavia projekteja!
Muutamaman kerran Danan epäröidessä tuli puomit alas, mutta hyvin harvoin. Dana, niinkuin lämminveriset ylipäänsä ovat todella varmajalkaisia ja usein myös vahvan takaosan puolesta hyviä hyppääjiä!
Dana vähän rauhallisemmin okserille
Yhden kerran Dana kielsi, mutta silloinkin en päästänyt Danaa esteen ohi, vaan pakitin, otin vauhtia ja hyppäsin sen niistä vauhdeista. Jos hevosen päästää ohi, se oppii että tilanteesta pääsee sillä pois.
Dana kielsi yhden ainoan kerran
Lopuksi tultiin tehtävänä niin, että ensin hypättiin okseri, jonka jälkeen jatkettiin laukalla ja hypättiin sarja. Senkin Dana hoiti aivan upeasti! Mahtava hevonen!
Vähän Pose kuvaa kehiin!
Melaniella en mennyt kauaa, ehkä noin 30min sänkipelolla sillä satoi aika rajusti. Tehtiin paljon siirtymisiä ja työstin pyöreyttä aika paljon isolla ympyrällä. Lopuksi otettiin nopeampi laukkapätkä!
Melanie pellolla
Alempana kuva vielä nopeammasta laukkapätkästä!
Laukkaa, laukkaa, laukkaa, lupaavaa laukkaa...
Kiito
Laukkaympyrällä työstämistä
Kiitoksia taas käyttämästäsi ajasta tämän kuvarunsaan postauksen lukemiseen! Käykää toki vilkaisemassa myös valokuvaus sivustoani! Rosa's Photography
Tässä postauksessa ajattelin käsitellä monille ihmisille (mukaanlukien myös minä) vaikeaa aihetta, läheisen menettämistä.
Paljon on näitä lehtijuttuja, joissa kerrotaan jonkun nuoren ihmisen kuolleen traagisessa tapaturmassa. Näistä sain voimaa kirjoittaa myös tämän julkaisun. Ehkä tämä auttaa jotakuta saamaan itsensä välittömän surun yli.
Mielestäni se on ihan sama, oliko kuollut elollinen sitten eläin tai ihminen. Toisille merkitsevät eläimet paljon enemmän kun ihmiset ja toiset ajattelevat että "Mitä sitä nyt yhtä elukkaa suremaan". Surut ovat erilaisia. Toiset kokevat asiat eritavalla. Se meidän ihmisten on vain opittava ymmärtämään.
Surutyö on aina menetyksien jälkeen tärkeää. Surutyössä on monia vaiheita, ja monesti on surevan ihmisen kuultu kysyvän: "Pääseekö tästä koskaan yli?". Mielestäni siitä ei tarvitse päästä yli, täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Tästä voidaan toki olla montaa mieltä, mutta minusta se tuntuu helpoimmalta käsittää tälla tavalla.
Seuraavaksi avaan surutyön eri vaiheita:
1. Välitön suru
Tämä on yleensä se "shokkitila" kun huono uutinen on kuultu. Se ei tunnu todelliselta, eikä sitä osaa käsittää. Toiset ihmiset itkevät jo tässä vaiheessa, toiset eivät vielä tässä vaiheessa tai ollenkaan. Välitön suru tarkoittaa minulle sitä ensimmäistä tilaa, joka huonon uutisen jälkeen tulee.
2. Käsittämisen suru
Tämä tila tulee yleensä jonkin ajan (toisille tunteja, päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia) kuluttua. Se kun tajuaa että se elollinen olento ei tule enää takaisin. Tässä vaiheessa yleensä viimeistään itku tulee, jos on tullakseen. Monille ihmisille tämä saattaa tulla vasta hautajaisissa tai muun hautaustavan toteutuksessa.
3. Käsityksen jälkeinen suru
Tämän olen itselleni huomannut tulleen usein vasta hautajaisten jälkeen. Sellainen tyhjä ollo. Ei oikein tiedä mitä tekisi/ajattelisi. Ajatukset vain harhailee eikä ajatuksistaan saa kiinni. Itse olen tässä tilassa usein todella sekava. Saattaa mennä ruokahalu kuin unikin. Eri ihmisten suru oireilee eri tavoin.
4. Ylipääsemisen tavoittelu
Mielestäni asiasta ylipääsemistä ei edes kuuluisi tavoitella. Mielestäni täytyisi ennemmin oppia elämään asian kanssa kun päästä yli. Tämä ainakin minusta tuntuu helpommalta kuin ylipääsemisen tavoittelui ja hakeminen.
5. "Haiku" suru
Kuvaan "haiku" sanalla sitä, ettei tämä henkilö ole enää pelkästään mielessä, kun voi jo ajatella hiukan jotain muuta. Suru saattaa tulla herkkien kappaleiden, kirjojen, uutisten, yms. yhteydessä.
Tämä on minun käsitykseni surutyön eri vaiheista. Jokainen ihminen on yksilö, eikä tämä ole loukkaus ketään kohtaan jos omat suremisen keinosi eivät ole listalla. Ne ovat silti varmasti yhtä hyviä!
Elollisen asian, joka on tärkeä asia ihmiselle on vaikeaa menettää. Toistan itseäni, että oli se sitten ihminen tai eläin, voi se tuntua silti aivan yhtä pahalta toisesta. Uskon, että jokainen meistä on joskus tuntenut haikua myös toistemme puolesta. Minulle ainakin nousee aina pala kurkkuun kun luen uutisia, joissa kerrotaan varsinkin nuorten ihmisten kuolemista.
Itselläni menee suretessa aina ruokahalu ja yöunet. Monesti en saa asiaa millään pois mielestäni. Itselläni on aina auttanut, kun on ollut ystäviä tukena. Ehkä helpottavin asia minulle on ollut yksi asia yli kaiken.
Itkeminen.
Mielestänni se on taito ja ylpeys, eikä heikkous ja häpeä. Itkemistä ei pidä IKINÄ hävetä. Se on luonollista, ja uskaltaisin jopa väittää että jokainen on meistä joskus itkenyt. Se helpottaa oloa ja tyhjentää pään. Ei tietenkään kaikilla mutta minulla ainakin. Se on ollut minulle aina suurin apu.
Ruokahalu ja Unet palaavat pikkuhiljaa kun alkaa pääsemään surutyössä eteenpäin. Kun menettämisestä on kulunut vain vähän aikaa, usein kaikki asiat tuntuvat muistuttavan tästä henkilöstä. Se on normaalia. Vähitellen sekin alkaa helpottamaan, ajan myötä.
Pahinta, mitä surevalle voi sanoa ovat seuraavat lauseet:
"Ei se sureminen sitä takaisin tuo"
"Hei eiks tota oo jatkunu jo aika pitkään?"
Minulle on molemmat sanottu, ja se masentaa entisestään. Suru on jo tuskaa, mutta minulle ainakin nuo lausahdukset ovat tuoneet lisää tuskaa, ja saattanut jopa romahduttaa surutyössä alemmalle tasolle.
Sen sijaan mitä kannattaa sanoa/tehdä, on henkilö kohtaista. Toisille riittää pelkkä halaus, toiset kaipaavat lohduttavia sanoja kuten "Otan osaa" tai "Tsemppiä ja voimia". Usein kuitenkin se pelkkä halaus riittää.
En tiedä miten se teillä on, mutta minusta tuntuu aina, että kun joku halaa, alkaa itkettämään vielä enemmän, en sitten tiedä onko tuo joku "refleksi". Minua ainakin.
Tässä tällaisia "vinkkejä" millä saa ajatuksia muualle:
⦁ Iloisen kirjan lukeminen
⦁ Suklaa, Suklaa, Suklaa... (Suklaa Surun Selättää, SSS)
⦁ Ystävät
⦁ Läheiset ja heidän tarjoamansa tuki.
Yleisiä kysymyksiä, mitä kuulee paljon on:
"Mahdanko mä päästä tästä ikinä yli?"
Niin. No se on tietenkin taas riippuen ihmisestä. Toisillä surutyö kestää muutamia päiviä, toisilla taas jopa kuukausia. Ylipääseminen tuntuu niin kammottavan isolta tavoitteelta, että usein ajattelen että täytyy vain oppia elämään sen kanssa. Niin rumalta ja kamalalta kuin se kuulostaakin.
"Miten mä kestän tän?"
Tähän kysymykseen minusta henkilökohtaisesti on vaikeinta vastata. Kyllä, uskon että jokaisella on sisäisiä voimavaroja joita suruaikana paljon käyttää. Ne tuovat lisää apua. Ja ikinä ei pitäisi yksin kestää. Tukea saa ystäviltä ja läheisiltä.
Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita minulta on kysytty kun olen yrittänyt ystäviäni lohdutella. Lohduttaminen on vaikeaa ja pitkäkestoista, mutta palkitsevaa ajansaatossa. Kun tuet ystävää hädänhetkellä, tukee hänkin sinua vaikeina aikoinasi.
Tässä siis enemmän tällainen pohdiskelevampi teksti.Jos näitä halutaan lisää, saa ehdotella aiheita kommentti kenttään. Kiitoksia jaksamisestasi lukea!
Heippa kaikki blogini lukijat! Tänään ajattelin kirjoittaa hiukan erilaisen postauksen.
Tänään siis kirjoitan paranormaaleista kokemuksistani. Tämä teksti ei ole loukkaus ketään kohtaan jotka uskovat/eivät usko henkimaailman olemassa oloon. Henkimaailmastakin on monia mielipiteitä ja monia kokemuksia. Tässä postauksessa kerron vain omia kokemuksiani.
Eli ensin vähän taustoja miksi nään näitä henkiolentoja. Eli siis tämä on "sukukalleus" joka on usean mielestä lahja, mutta usean mielestä myös kirous. Eli siis äitini suvussa todella moni näkee näitä henkiolentoja. Isäni puolella myös nähdään näitä henkiolentoja, mutta isäni ei ikinä ole ainakaan puhunut nähneensä, mutta mummoni sisko kertoi nähneensä joskus jotain henkiolentoja. Olen ensimmäisiä henkiolentoja nähnyt 5-6-vuotiaana. Olen nähnyt myös ennen unia läheisteni kuolemista yms.
Ensimmäinen henki jonka näin, oli Tervakoskella aika vanhassa omakotitalossa. Näin vanhan naisen, joka käveli muutamaan otteeseen käytävää pitkin, ikinä vilkaisemattakaan minuun. Myöhemmin kun keskustelin tästä äitini kanssa. kertoi hän nähneensä saman naisen. Hän kertoi naisen etsivän miestään, joka oli kuollut tuohon kyseiseen taloon. Naisesta huokui hiukan erilainen energia. Hiukan huolestunut ja murheellinen. Sitä tunnetta ei voi oikein sanoin kuvailla.
Seuraavaksi oli vähän pidempi tauko (ainakaan en muista että olisin nähnyt tällä välillä) seuraavan hengen näkemiseen. Näin äitini asuessa Karstulassa Kankaanpäässä miehen, jolla oli musta puku päällä ja se seisoi aina aitan vieressä. Se ei ikinä puhunut, mutta liikehti pienesti kyllä. Äitini kertoi joskus, että kun minä en ollut kylässä, tämä mies oli koputtanut ikkunaan. Äitini oli raottanut verhoja ja siinä mies oli seissyt.
Äiti oli hiukan selvitellyt, kuka tämä mies olisi voinut olla. Myöhemmin selvisi, että se oli ollut paikan omistajan ja hänen veljensä kiusaaja, joka oli kuollut joitakin vuosia sitten. Hän olil aina kiusannut ja terrorisoinut heidän elämäänsä. Ehkä hän olisi halunnut pyytää anteeksi? Ehkä, sitä ei kukaan tiedä.
Samassa paikassa oli äitini nähnyt toisenkin aaveen. Omistajan veljen isä oli kuollut muutamia päiviä sitten, kun eräs mies ilmestyi taloon. Se mies sanoi äidilleni, että halusi hyvästellä vanhan kotitalonsa ennen lähtöään tuonpuoleiseen.
Näitähän on siis nähnyt paljon myös äitini. Niitäkin kokemuksia heittelen aina välillä tänne väliin, jos ne liittyvät omiin kokemuksiini.
Seuraavaksi muisto joka nousee mieleen, on vanhassa lastenkodissani Kauniaisissa. Siellä muistan kuulleeni askeleita ja koputteluita vaatekomerosta. Eräänä yönä se vaatekomero myös aukesi itsestään. En oikeastaan siellä nähnyt ilmestyksiä kuin kerran. Muistan kun shortsi housuinen poika seisoi selin minuun nurkassa kun olin vaihtanut huonetta. Hetkessä tämä poika oli kuitenkin jo poissa.
Energioita ja "se on lähellä" tunteita saatan tuntea montakin kertaa päivässä. Se johtuu yliherkkyydestäni henkimaailmaan. Täällä maailmassa on muutamia ihmisiä, joille tämä "lahja" on suotu. He ovat eräänlaisia lähettiläitä, joiden "tehtävä" on selvittää näiden henkien keskenjääneitä asioita maapallolla. Niitä ei kannata pelätä. Ne voivat olla vahvoja tai heikkoja. Nämä vahvat henget juurikin saattavat liikutella esineitä yms. Heikommat juutikin noina energioina yms.
Seuraava henkiolennon näkeminen oli nykyisessä lastenkodissani Hollolassa. Olin kävelemässä bussipysäkille, kun luulin nähneeni ystäväni tiellä. Jäin odottamaan tielle, että hän kävelisi luokseni. Se ei sittenkuitenkaan ollut ystäväni, sillä se ei liikkunut minuun päin, katseli vain. Aloin taas tuntea erilaisia energioita. Yritin puhua tytölle, mutta hän ei vastannut. Lähdin siitä sitten kävelemään bussipysäkille enkä ole sen jälkeen tätä tyttöä nähnyt.
Kummitätini oli ottanut minusta muutaman kuvan. Siinä kuvassa oli myös ikkuna, josta heijastui muutamat kasvot ja muutamat ihmishahmot. Tämäkin oli minulle todella outoa, sillä olen aina luullut etteivät ne voi tulla mihinkään kuviin.
Kerran joskus talvella, olin kävelemässä ystäväni kanssa lastenkodilleni päin. Yht'äkkiä aloin tuntea erilaisia energioita ja "se on lähellä" tunteita. Tämä mies siis käveli perässämme! Tälllä miehellä oli tumma puku. Kun me pysähdyimme, sekin pysähtyi. kun me kävelimme eteenpäin, sekin käveli. Uskon ettei se uskaltanut tulla lähemmäksi ystäväni läsnäolon vuoksi. Ajattelin kuitenkin joskus mennä sinne pimeällä uudestaan ja etsiä tämän miehen ja jutella tälle.
Viimeisin kohtaamiseni on kummitädilläni ollessa yötä. Talo on todella vanha, joten aavistelin jo aiemmin että tulisin näkemään jotakin. Kummitädilläni on iso peili siellä talossaan. Peilin kaautta näin ikkunassa heijastuksen, jossa oli tyttö syömässä pöydän ääressä. Pian tämä näky kuitenkin katosi. Kun katsoimme leffaa, minusta tuntui kuin joku olisi seissyt vierelläni hetkisen. Yöllä heräsin erilaisiin ääniin. Kuulin askeleita ja lattian narinaa. Sitten ovelle käveli se sama tyttö, jonka olin nähnyt aikaisemmin. Nuori tyttö, jolla on aina välillä pehmonalle mukanaan. Tuntui kauhean surulliselta ja yksinäiseltä. Tyttö kävi siis ovella, ja lähti hetken tuijotettuaan minua pois.
Siitä lähtien minulla on ollut tunne, että tämä tyttö seuraa minua. Olen nähnyt hänestä myös väläyksiä. Nyt kuitenkin selvitin asiaa. Puhuin kahden meedion kanssa tilanteesta. Minulta kysyttiin, uskonko entiseen elämään, ja sanoin uskovani. Olin aiemmin ihmetellyt, miaten kummitädistäni on tullut minulle todella läheinen niin nopeasti, sillä yleensä en luota ihmisiin niin nopeasti. Tämäkin kuitenkin selvisi minulle.
Olen harrastanut kanavointia useamman kerran. Kanavoinnilla tarkoitetaan rentoutumista ja energiaa vapauttavaa meditaatio hetkeä, jonka voi toteuttaa missä vain rauhallisessa paikaasa, jossa ei ole häiriö tekijöitä. Sain tämän avulla yhteyden siihen pieneen tyttöön jonka näin siellä kummitädilläni. Tämä tyttö kertoi olevani henkioppaani.
Henkiopas on siis henki, joka opastaa sinua eri elämänvaiheissa. Jokaisella on oma henkiopas, ja kanavoinnilla voi mm. saaada häneen yhteyden. Hän voi auttaa sinua vaikeissa ratkaisuissa ja pelastaa sinut "läheltä piti" tilanteissa. Heidänkään neuvoille ei kuitenkaan kannata olla liian sokea.
Eli siis tyttö keroi minun olleeni entisessä elämässäni koira, ja että kummitätini oli minulle jo tuollouin todella läheinen. Epäilen hänen siis olleen ehkä omistajani, ehkä emäni, ei sitä tiedä kuin kysymällä!
Eli siis tässä vähän erilainen postaus! Kommentoikaa toki omia henkikokemuksianne kommentteihin, niitä on hauska lukea! Kommentoikaa toki, jos haluatte että kirjoittaisin esim. spiritismistä, automaattikirjoituksesta, yms. erilaisista henkiin yhteydenotto tavoista? Kommentoikaa siis jos haluatte! Voi myös pyytää kirjoittamaan lisää tällaisia. Pidittekö? Hyviä päivänjatkoja teille!
Moikka! Tänään siis vielä yksi postaus! Elikkä siis kävin tänään ratsastamassa Melaniella veljenpoikani Jasperin kanssa. Jasper on siis 4-vuotias, mutta täyttää 5 huhtikuussa.
Veljenpoikani Jasper Melanien selässä.
Elikkä ensin juoksutin Melanieta ravissa molempiin suuntiin, jotta saisin tietää millainen päivä sillä tänään on. Hyvinkin rauhallinen! Sen jälkeen laitoin satulaan lastenjalustimet kiinni ja nostin Jasperin selkään. Ensin kävelytin Jasperia liinassa. Käskin hänen tehdä erilaisia tehtäviä selässä kuten käsi pään päälle, selän taakse, nenään, silmille, sivuille yms. Jasper suoriutui niistä mahtavasti sekä liikkeessä että pysähdyksissä!
Sitten kävelin Jasperin vierellä uraa pitkin ja opetin hänelle kääntymistä. Juurikin yllä olevassa kuvassa olen opettamassa hänelle, miten ohjia pidetään.
Nyt on kaunis "muoto"
Kun Jasper suoriutui siitäkin ja joten kuten jo ohjaamisesta, laitoin hänet menemään yksikseen uraa pitkin. Välillä tuppasi Melsku painamaan takaisin minun luokseni, mutta saatiin se sitten kuitenkin lopulta kävelemään pitkin uria.
Opetan Jasperia pysäyttämään ja istumaan oikein.
Melanie alkoi vähän väliä vetämään päätä alas, joten oli pakko hypätä selkään välissä että saisi sen tavan pois alta. Sitten Melanie kulki taas hetken ihan kivasti pää ylhäällä eikä kiskonut protestiksi ohjia koko ajan Jasperin kädestä.
Melanie kiskoi taas Jasperilta ohjat.
Jasperille yritin opettaa, että kun nojaa taaksepäin, sanoo pruut ja vetää hiljaa ohjista hevonen pysähtyy. Kun pamauttaa pohkeilla, hevonen liikkuu eteenpäin. Kun vetää jommasta kummasta ohjasta niin hevonen kulkee sinnepäin. Pohje apuja en kyennyt opettamaan nuoren iän ja jalkojen lyhyyden vuoksi. Melanie ei olisi edes tuntenut sitä puristusta!
Korjaillaan ohjasotetta taas.
Kun Jasper kyllästyi, meni poika Melanien omistajan kanssa talliin lämmittelemään. Silloin otin satulan pois ja jolkottelin kentällä ilman satulaa. Sitten sain kuitenkin kuningas idean ottaa suitsetkin pois. Kuvasin selästä myös laukkaa suitsilla sekä ilman. Video pätkät löytyvät my storystani, seuratkaa siis minun snapchattiani: Rosmertta .
Melaniehan toimi taas kuin unelma! Se on niin herkkä painoavuille! Mahtava hevonen! Alapuolella on nyt videopätkää. Seuraavaa postausta odoteltavissa viimesitään sunnuntaina!
- Rosa
Moikkelis! Nyt tällein teen vielä postauksen, mutta tulee varmaankin huomenna myös lisää postauksia! :D Sain tässä siis innoituksen alkaa tekemään videota minun kehityksestäni vuosien varrella. Aivan vanhimpia pätkiä ei valitettavasti ole tallella, mutta suurin osa on!
Eli siis tein video koosteen, jossa on paljon videoita ja tälläkertaa vähemmän kuvia. Videot on järjestetty vanhimmasta uusimpaan (muistini mukaan) ja kaikki eivät varmastikkaan olleet juuri tasan tuossa järjestyksessä mutta sinnepäin. Itse olen ainakin huomannut itsessäni suurtakin kehitystä! Ennen esteilläkin vain könötin siellä enkä istunut ryhdissä, kun nykyään taas istun ryhdikkäästi ja suorassa. Oli kyllä kiva huomata tuo kehityksen ero!
Videossa on siis klippejä muutamista hyvin ja hyvin huonosti menneistä kilpailuista. Löytyy myös pätkiä muutamista estevalmennuksista ja estetunneista. Sitten on tietenkin noita yksäri pätkiä ja muutama tippuminen ja melkein tippuminenkin mahtui myös mukaan!
Harmittaa, ettei ollut sen vanhempia pätkiä enää jäljellä. Onneksi oli nämä ainakin vielä tallessa! Tietenkin osa noistakin löytyy jo youtubesta, mutta nyt ne löytyvät nyt myös kehitys kooste videonakin!
Pikku-Rosa joskus islanninhevosella ratsastamassa, 2013
Juu elikkä voisin tässä kertoa kuvien sanelemana ja kertomana vähän ratsastus historiastani. Olen siis ensimmäisen kerran hevosen selässä istunut 3-päivän ikäisenä. Siitä tämä varmaan siis jo lähtikin! Siitä sitten 4-vuotiaana (2005) aloin ratsastamaan säännöllisen epäsäännöllisesti russponi Brimonalla. Sen kanssa opettelin alkeita, vain höntsäilyä eikä kunnon ratsastusta mutta tärkeää se oli minulle silloin!
Sitten aloitin ratsastustunnit Mallun Tallilla Hyvinkäällä joskus 2009 kun olin 8-vuotias. Siellä kävin alkeiskurssin ja siirryin siitä sitten jatko tunneille. En niistä paljoa muista, mutta muistan sen, kun laukkasin ekaa kertaa, niin hevonen lähti vähän lujempaa kuin olin ajatellut ja pudotin molemmat jalustimeni, mutta en tippunut! Silloin se oli jänskää ja tunnin jälkeen oli pakko soittaa heti isille ja kertoa siitä!
Ratsastin Mallun Tallilla aina vuoteen 2012 asti. Sitten muutin lastenkotiin, josta jatkoin ratsastusta Kilon Tallilla Espoossa. Siellä oli aivan ihana tunnelma, pilttuu talli ja oikein historia huokui siellä! Siellä minulla oli kaksi hoitohevosta, Rosie ja Buffo. Buffo oli ihana musta trakhener ruuna jolla oli pilkku turvassa. Vähän kuuma ja vauhdikas mutta kuitenkin mun lemppari! Siltä olen tippunutkin kaksi kertaa... Kisoissa, ensimmäiset estekilpailuni 60 cm ja Buffo oli vähän liian vauhdikas minulle. Ensimmäisellä kerralla tipuin suurehkon loikan jälkeen ja toisella kerralla kun Buffo kielsi oman virheen takia. Siinä rytäkässä murtui kaksi kylkiluuta kun jäin maneesin ja hevosen väliin ja vielä hevosen alle.
Ainut kuva minkä löysin Buffosta, vähä huonolaatuinen.
Rosie taas oli ensimmäinen hevonen, jolla hyppäsin. Se on ihanan rauhallinen, mutta jokseenkin laiska. Laukka nousee tosi huonosti, mutta silti se oli ihana! Nyt se on valitettavasti jo lopetettu. Hiano mamma oli! Kuvia ei Rosiesta valitettavasti ole.
Tosiaan. Kilon tallilla ratsastin aina kerta viikkoon. Kilossa muistan legendaarisen tippumisen kun menin yhdellä Vallu nimisellä ponilla. Menimme lävistäjällä laukkaa ja Vallu lähti täyteen kiitopukkilaukkaan. Minulta lähti molemmat jalustimet siinä rytäkäkässä. Vallu kerkesi ottamaan muutaman laukka askeleen ilman pukkia, joten korjasin asentoani satulassa. Se oli virhe, sillä sitten sieltä tuli vielä älyttömän kokoinen pukki ja lensin päistikkaa maahan! Kyllä se näin jälkeenpäin naurattaa!
Lisäksi Kilon tallilta jäi mieleen yksi Risto hevonen, Se oli mielestäni aivan ihana! Aina laukan nostoissa se pukitteli, mutta se teki siitä juurikin ihanan. Mutta valitettavasti Risto jouduttiin lopettamaan jalkavian vuoksi. Muistaakseni jotain jalassa tosiaan.
Kävin Helsingiassä myös kokeilemassa yhtä yksityistallia. Siellä menin kirjavalla 4-vuotiaalla ponilla, Minulle kerrottiin, että sillä on raaka laukka, mutta se ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin. Kun nostin laukan, poni lähti ihan täyttä kohti kentän laitaa ja teki siellä äkkikäännöksen ja lensin päistikkaa suoraan vesisankoon. Kyllä siinä olikin sitten mukavaa!
Muistaakseni oli kesä, vuosi 2013 muistaakseni kun olin Vuohimäen esteleirillä. Siellä oli kyllä aivan ihanaa! Porukka ei ollut parhaimmasta päästä, mutta sain kavereita silti! Siellä minulla oli hoitohevosena Bissa tamma. Se oli vähän äkäinen ja kiukkupussi, mutta aivan ihana sille päälle sattuessaan! Viikon aikana harjoittelimme paljon erilaisia tehtäviä, lähestymisiä ja hevosen hallintaa. Lopuksi oli leirikilpailut, joissa olin kahdeksas. Pian tämän jälkeen vaihdoin lastenkotia.
Tuon kesän jälkeen aloin ratsastamaan Okeroisten Tallilla Hollolassa. Vaihdoin sieltä kuitenkin pois, kun ei oikein napannut se ettei päässyt hyppäämään ellei ollut kahta viikkotuntia. Nykyään hyppääminen ei ole edes niin tärkeää enää minulle.
Okeroisista siirryin Korpikylään. Siellä kävin ratsastamassa kahdella tunnilla, jonka jälkeen menin heti kilpailuihin Via nimisellä ponilla. Menin ristikkoluokkaan, jossa oli Clean Round ja ruusuke tuli!
Vähän huonolaatuinen kuva minusta Veetistä. Viime vuoden alkusyksyltä, ilman satulaa.
Siitä eteenpäin on mahtunut paljon hyviä ja huonoja muisto korpikylästä. Kävin tuolloin kahdella ratsastustunnilla viikossa. Toinen oli yleistunti ja toinen estetunti. Korpikylässä olen tippunut yhteensä 4 kertaa. Tuolla estetunnilla tipuin kerran Umona nimiseltä hevoselta jaloilleni, kun se kielsi esteelle. Seuraavaksi olin kokeilemassa estevalmennuksessa, sopisinko sinne niin menin Robbiella ja meillä oli erikoisesteitä. Silloin Robbie kielsi ja lensin pään yli maahan. Valmennukseen päästyäni, menin joskus Veeti nimisellä hevosella ja se päätti kieltää okserille. Tipahdin aika mukavalla vauhdilla kaataen koko okserin jaa raahaten vähän matkaa hevosen perässä. Viimeisin tippuminen oli Eetu ponilta ilman satulaa kun laukan nostettuani se lähti vähän lujaa ja kääntyi äkisti. Yritin kavuta takaisin selkään, mutta Eetu väisti aina sivulle kun olisin tökännyt itseni maneesin seinästä selkään.
Minä ja E.T voitettiin minun ensimmäinen 80cm ja tultiin 70cm 4. sija. Harkkaestekilpailut.
Tosiaan, Korpparissa olen aloittanut kisaamisen toden teolla! Sieltä on jäänyt käteen 13 ruusuketta, jotka juontavat juurensa 50cm luokista aina 80cm luokkiin asti. Kilpaillut olen Hamptonilla, Vermontilla, Eetulla, Madeiralla, Grandejalla, Admiralilla, Poloneesella, Vialla ja Futuramalla. Olen myöskin kehittynyt tuona aikana paljon!
Minä ja Polonees seuraestekilpailuissa, 4vp. 60cm
Parhaita muistoja Korpikylästä ovat estevalmennukset, joissa sai olla oma itsensä ja hypätä esteitä. Silloin varsinkin olo tuntui mahtavalta, kun esteitä korotettiin. Se tuntui siltä että oli mennyt hyvin! Varsinkin kun hyppäsin mustalla Atte ponilla. Se oli aivan mahtavaa! Luulin, etten voisi ikinä pituuteni ja painoni takia hypätä sillä, mutta toisin kävi. Se oli kyllä ehdottomasti yksiä kohokohtia!
Korpparissa ratsastaessani, hoidin hevosta nimeltä Admiral. Se oli aivan ihana hevonen. Vähän äkäpussi, mutta osasi olla kyllä herrasmieskin!
Kesällä 2015 oli Ahon Tallilla vuokrausleirillä. Menin koko viikon Tuure nimisellä hevosella. Saimme ratsastaa 3h päivässä ja hypätä kerran päivässä. Siellä oli tiettyjä sääntöjä, joita tuli noudattaa, mutta leiriviikosta tuli upea! Meillä oli mahtava porukka! Tuon viikon aikana tipuin viisi kertaa, mutta se ei menoa haitannut! Upea viikko kaikin puolin!
Ilamn satulaa 70cm trippeli Tuurella, kesä 2015
Leirillä oli parasta se, että sai käytännössä tehdä mitä vain! Se oli kyllä huikeaa! Ainut huono kokemus oli kun tipahdin nokkospuskaan, kun nokkosia kasvoi kentällepäin kentän laidoilta. Se poltteli!
Rosa ja Tuure pieni hyppy ristikolle.
Lisäksi olen siis yhdessä kohtaa tutustunut Danaan. Se on lämminverinen ravihevonen, joka ei omaa ravitaustaa. Tuo aivan ihana pikku pallero on aika sähäkkä ja kipakka hoitaa sekä ratsastaa, mutta yrittää aina kaikkensa! Pistää siis kaiken likoon!
Danalla olen yhteen aikaan ratsastanut aika paljonkin. Dana on opettanut minua unohtamaan hevosen selässä haaveilun ja keskittymään joka askeleeseen. Jos Danan selässä jää haaveilemaan, jäät sinä samaan kohtaan missä olit ja huomaat pian että hevonen katosi altasi! Danan selästä ole tippunut 6-7 kertaa. Johtuen juurikin tuosta haaveilusta!
Tässä Dana taas "säikähti" jotain
Danan kanssa on myös tullut tehtyä kaikenlaista. Sillä olen mennyt koulua, esteitä, esteitä ilman satulaa ja niin pois päin! Maastossa ollaan käyty useaankin otteeseen! Tippumisia on tapahtunut näistä kaikilla aloilla! No ei vaiskaan. Satulan kanssa en Danalta ole kertaakaan tippunut. Paitsi lampaankarva satulan kanssa!
Minä ja Dana lampaankarva satulalla.
Tosiaan Danan kanssa on tullut aika paljon touhuiltua. Niin hyviä kuin huonojakin muistoja on jäänyt. Ja niin sen pitää ollakkin! Ei ole hyvää ilman pahaa!
Tässä tipahdin Danan selästä jaloilteni.
Lisäksi olen siis käynyt ratsastamassa tätä Melanie tammaa viime kesästä lähtien. Tuo ihana 21-vuotias vanha mamma on älyttömän virkeä ikäisekseen! Huhhuh. Virtaa siltä löytyy vaikka muille jakaa! Se innostuu aina pienimmistäkin muutoksista. Se on upea hevonen!
Tässä minun ja Melanien hyppykuva, este 80cm.
Melskullakin olen tehnyt kaikennäköistä. Mennyt ilman varusteita, hypännyt, hypännyt ilman satulaa, mennyt koulua, laukkaillut sänkkärillä, käynyt maastossa, mennyt ilman satulaa ja puomeja ja vaikka mitä! Melanien kanssa on helppo tehdä kaikkea!
Minä ja Melsku kouluratsastuskuva
Jepjep. Tässä vielä loppuun muutama legendaarinen kuva:
Erittäin hyvin ja huonosti menneet kisat Paulilla, 70cm ja 80cm (c) Juha Suhonen
E
Meinasin tippua jouluratsastus kisoissa Madeiralta, tb 2014
Harkkaestekilpailut Hamptonilla
T
Tässä tälläkertaa hiukan erilaista postausta! Tykkäsittekö? Pitäisikiö tämän kaltaisia postauksia olla lisää? Ja oliko liian pitkä? Käykää toki katsomassa tähän tehty video vielä! Kiitoksia lukemisestasi!
