perjantai 25. maaliskuuta 2016

Lupaavaa kehitystä

Moikkelis! Nyt tällein teen vielä postauksen, mutta tulee varmaankin huomenna myös lisää postauksia! :D Sain tässä siis innoituksen alkaa tekemään videota minun kehityksestäni vuosien varrella. Aivan vanhimpia pätkiä ei valitettavasti ole tallella, mutta suurin osa on!
     Eli siis tein video koosteen, jossa on paljon videoita ja tälläkertaa vähemmän kuvia. Videot on järjestetty vanhimmasta uusimpaan (muistini mukaan) ja kaikki eivät varmastikkaan olleet juuri tasan tuossa järjestyksessä mutta sinnepäin. Itse olen ainakin huomannut itsessäni suurtakin kehitystä! Ennen esteilläkin vain könötin siellä enkä istunut ryhdissä, kun nykyään taas istun ryhdikkäästi ja suorassa.  Oli kyllä kiva huomata tuo kehityksen ero!
     Videossa on siis klippejä muutamista hyvin ja hyvin huonosti menneistä kilpailuista. Löytyy myös pätkiä muutamista estevalmennuksista ja estetunneista. Sitten on tietenkin noita yksäri pätkiä ja muutama tippuminen ja melkein tippuminenkin mahtui myös mukaan!
     Harmittaa, ettei ollut sen vanhempia pätkiä enää jäljellä. Onneksi oli nämä ainakin vielä tallessa! Tietenkin osa noistakin löytyy jo youtubesta, mutta nyt ne löytyvät nyt myös kehitys kooste videonakin!
Pikku-Rosa joskus islanninhevosella ratsastamassa, 2013
    Juu elikkä voisin tässä kertoa kuvien sanelemana ja kertomana vähän ratsastus historiastani. Olen siis ensimmäisen kerran hevosen selässä istunut 3-päivän ikäisenä. Siitä tämä varmaan siis jo lähtikin! Siitä sitten 4-vuotiaana (2005) aloin ratsastamaan säännöllisen epäsäännöllisesti russponi Brimonalla. Sen kanssa opettelin alkeita, vain höntsäilyä eikä kunnon ratsastusta mutta tärkeää se oli minulle silloin!
    Sitten aloitin ratsastustunnit Mallun Tallilla Hyvinkäällä joskus 2009 kun olin 8-vuotias. Siellä kävin alkeiskurssin ja siirryin  siitä sitten jatko tunneille. En niistä paljoa muista, mutta muistan sen, kun laukkasin ekaa kertaa, niin hevonen lähti vähän lujempaa kuin olin ajatellut ja pudotin molemmat jalustimeni, mutta en tippunut! Silloin se oli jänskää ja tunnin jälkeen oli pakko soittaa heti isille ja kertoa siitä!
     Ratsastin Mallun Tallilla aina vuoteen 2012 asti. Sitten muutin lastenkotiin, josta jatkoin ratsastusta Kilon Tallilla Espoossa. Siellä oli aivan ihana tunnelma, pilttuu talli ja oikein historia huokui siellä! Siellä minulla oli kaksi hoitohevosta, Rosie ja Buffo. Buffo oli ihana musta trakhener ruuna jolla oli pilkku turvassa. Vähän kuuma ja vauhdikas mutta kuitenkin mun lemppari! Siltä olen tippunutkin kaksi kertaa... Kisoissa, ensimmäiset estekilpailuni 60 cm ja Buffo oli vähän liian vauhdikas minulle. Ensimmäisellä kerralla tipuin suurehkon loikan jälkeen ja toisella kerralla kun Buffo kielsi oman virheen takia. Siinä rytäkässä murtui kaksi kylkiluuta kun jäin maneesin ja hevosen väliin ja vielä hevosen alle.
Ainut kuva minkä löysin Buffosta, vähä huonolaatuinen.

    Rosie taas oli ensimmäinen hevonen, jolla hyppäsin. Se on ihanan rauhallinen, mutta jokseenkin laiska. Laukka nousee tosi huonosti, mutta silti se oli ihana! Nyt se on valitettavasti jo lopetettu. Hiano mamma oli! Kuvia ei Rosiesta valitettavasti ole.
     Tosiaan. Kilon tallilla ratsastin aina kerta viikkoon. Kilossa muistan legendaarisen tippumisen kun menin yhdellä Vallu nimisellä ponilla. Menimme lävistäjällä laukkaa ja Vallu lähti täyteen kiitopukkilaukkaan. Minulta lähti molemmat jalustimet siinä rytäkäkässä. Vallu kerkesi ottamaan muutaman laukka askeleen ilman pukkia, joten korjasin asentoani satulassa. Se oli virhe, sillä sitten sieltä tuli vielä älyttömän kokoinen pukki ja lensin päistikkaa maahan! Kyllä se näin jälkeenpäin naurattaa!
    Lisäksi Kilon tallilta jäi mieleen yksi Risto hevonen, Se oli mielestäni aivan ihana! Aina laukan nostoissa se pukitteli, mutta se teki siitä juurikin ihanan. Mutta valitettavasti Risto jouduttiin lopettamaan jalkavian vuoksi. Muistaakseni jotain jalassa tosiaan.
   Kävin Helsingiassä myös kokeilemassa yhtä yksityistallia. Siellä menin kirjavalla 4-vuotiaalla ponilla, Minulle kerrottiin, että sillä on raaka laukka, mutta se ei ollutkaan sellainen kuin kuvittelin. Kun nostin laukan, poni lähti ihan täyttä kohti kentän laitaa ja teki siellä äkkikäännöksen ja lensin päistikkaa suoraan vesisankoon. Kyllä siinä olikin sitten mukavaa!
   Muistaakseni oli kesä, vuosi 2013 muistaakseni kun olin Vuohimäen esteleirillä. Siellä oli kyllä aivan ihanaa! Porukka ei ollut parhaimmasta päästä, mutta sain kavereita silti! Siellä minulla oli hoitohevosena Bissa tamma. Se oli vähän äkäinen ja kiukkupussi, mutta aivan ihana sille päälle sattuessaan! Viikon aikana harjoittelimme paljon erilaisia tehtäviä, lähestymisiä ja hevosen hallintaa. Lopuksi oli leirikilpailut, joissa olin kahdeksas. Pian tämän jälkeen vaihdoin lastenkotia.
    Tuon kesän jälkeen aloin ratsastamaan Okeroisten Tallilla Hollolassa. Vaihdoin sieltä kuitenkin pois, kun ei oikein napannut se ettei päässyt hyppäämään ellei ollut kahta viikkotuntia. Nykyään hyppääminen ei ole edes niin tärkeää enää minulle.

    Okeroisista siirryin Korpikylään. Siellä kävin ratsastamassa kahdella tunnilla, jonka jälkeen menin heti kilpailuihin Via nimisellä ponilla. Menin ristikkoluokkaan, jossa oli Clean Round ja ruusuke tuli!
Vähän huonolaatuinen kuva minusta Veetistä. Viime vuoden alkusyksyltä, ilman satulaa.

    Siitä eteenpäin on mahtunut paljon hyviä ja huonoja muisto korpikylästä. Kävin tuolloin kahdella ratsastustunnilla viikossa. Toinen oli yleistunti ja toinen estetunti. Korpikylässä olen tippunut yhteensä 4 kertaa. Tuolla estetunnilla tipuin kerran Umona nimiseltä hevoselta jaloilleni, kun se kielsi esteelle. Seuraavaksi olin kokeilemassa estevalmennuksessa, sopisinko sinne niin menin Robbiella ja meillä oli erikoisesteitä. Silloin Robbie kielsi ja lensin pään yli maahan. Valmennukseen päästyäni, menin joskus Veeti nimisellä hevosella ja se päätti kieltää okserille. Tipahdin aika mukavalla vauhdilla kaataen koko okserin jaa raahaten vähän matkaa hevosen perässä. Viimeisin tippuminen oli Eetu ponilta ilman satulaa kun laukan nostettuani se lähti vähän lujaa ja kääntyi äkisti. Yritin kavuta takaisin selkään, mutta Eetu väisti aina sivulle kun olisin tökännyt itseni maneesin seinästä selkään.
Minä ja E.T voitettiin minun ensimmäinen 80cm ja tultiin 70cm 4. sija. Harkkaestekilpailut.

    Tosiaan, Korpparissa olen aloittanut kisaamisen toden teolla! Sieltä on jäänyt käteen 13 ruusuketta, jotka juontavat juurensa 50cm luokista aina 80cm luokkiin asti. Kilpaillut olen Hamptonilla, Vermontilla, Eetulla, Madeiralla, Grandejalla, Admiralilla, Poloneesella, Vialla ja Futuramalla. Olen myöskin kehittynyt tuona aikana paljon!
Minä ja Polonees seuraestekilpailuissa, 4vp. 60cm

    Parhaita muistoja Korpikylästä ovat estevalmennukset, joissa sai olla oma itsensä ja hypätä esteitä. Silloin varsinkin olo tuntui mahtavalta, kun esteitä korotettiin. Se tuntui siltä että oli mennyt hyvin! Varsinkin kun hyppäsin mustalla Atte ponilla. Se oli aivan mahtavaa! Luulin, etten voisi ikinä pituuteni ja painoni takia hypätä sillä, mutta toisin kävi. Se oli kyllä ehdottomasti yksiä kohokohtia!
    Korpparissa ratsastaessani, hoidin hevosta nimeltä Admiral. Se oli aivan ihana hevonen. Vähän äkäpussi, mutta osasi olla kyllä herrasmieskin!
    Kesällä 2015 oli Ahon Tallilla vuokrausleirillä. Menin koko viikon Tuure nimisellä hevosella. Saimme ratsastaa 3h päivässä ja hypätä kerran päivässä. Siellä oli tiettyjä sääntöjä, joita tuli noudattaa, mutta leiriviikosta tuli upea! Meillä oli mahtava porukka! Tuon viikon aikana tipuin viisi kertaa, mutta se ei menoa haitannut! Upea viikko kaikin puolin!
Ilamn satulaa 70cm trippeli Tuurella, kesä 2015
 Leirillä oli parasta se, että sai käytännössä tehdä mitä vain! Se oli kyllä huikeaa! Ainut huono kokemus oli kun tipahdin nokkospuskaan, kun nokkosia kasvoi kentällepäin kentän laidoilta. Se poltteli!
Rosa ja Tuure pieni hyppy ristikolle.
Lisäksi olen siis yhdessä kohtaa tutustunut Danaan. Se on lämminverinen ravihevonen, joka ei omaa ravitaustaa. Tuo aivan ihana pikku pallero on aika sähäkkä ja kipakka hoitaa sekä ratsastaa, mutta yrittää aina kaikkensa! Pistää siis kaiken likoon!

    Danalla olen yhteen aikaan ratsastanut aika paljonkin. Dana on opettanut minua unohtamaan hevosen selässä haaveilun ja keskittymään joka askeleeseen. Jos Danan selässä jää haaveilemaan, jäät sinä samaan kohtaan missä olit ja huomaat pian että hevonen katosi altasi! Danan selästä ole tippunut 6-7 kertaa. Johtuen juurikin tuosta haaveilusta!
Tässä Dana taas "säikähti" jotain

    Danan kanssa on myös tullut tehtyä kaikenlaista. Sillä olen mennyt koulua, esteitä, esteitä ilman satulaa ja niin pois päin! Maastossa ollaan käyty useaankin otteeseen! Tippumisia on tapahtunut näistä kaikilla aloilla! No ei vaiskaan. Satulan kanssa en Danalta ole kertaakaan tippunut. Paitsi lampaankarva satulan kanssa!
Minä ja Dana lampaankarva satulalla.

Tosiaan Danan kanssa on tullut aika paljon touhuiltua. Niin hyviä kuin huonojakin muistoja on jäänyt. Ja niin sen pitää ollakkin! Ei ole hyvää ilman pahaa!
Tässä tipahdin Danan selästä jaloilteni.

Lisäksi olen siis käynyt ratsastamassa tätä Melanie tammaa viime kesästä lähtien. Tuo ihana 21-vuotias vanha mamma on älyttömän virkeä ikäisekseen! Huhhuh. Virtaa siltä löytyy vaikka muille jakaa! Se innostuu aina pienimmistäkin muutoksista. Se on upea hevonen!
Tässä minun ja Melanien hyppykuva, este 80cm.
Melskullakin olen tehnyt kaikennäköistä. Mennyt ilman varusteita, hypännyt, hypännyt ilman satulaa, mennyt koulua, laukkaillut sänkkärillä, käynyt maastossa, mennyt ilman satulaa ja puomeja ja vaikka mitä! Melanien kanssa on helppo tehdä kaikkea!
Minä ja Melsku kouluratsastuskuva
Jepjep. Tässä vielä loppuun muutama legendaarinen kuva:
 Erittäin hyvin ja huonosti menneet kisat Paulilla, 70cm ja 80cm (c) Juha SuhonenE
Meinasin tippua jouluratsastus kisoissa Madeiralta, tb 2014
Harkkaestekilpailut HamptonillaT
Tässä tälläkertaa hiukan erilaista postausta! Tykkäsittekö? Pitäisikiö tämän kaltaisia postauksia olla lisää? Ja oliko liian pitkä? Käykää toki katsomassa tähän tehty video vielä! Kiitoksia lukemisestasi!
-Rosa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti